Meillä asustaa maailman fiksuin kultakala, Frank. Nimittäin jos olemme unohtaneet ruokkia Frankin, alkaa maljasta kuulua armoton lasin paukutus. Frank siellä muistuttaa olemassa olostaan. Toinen Frankin tavoista on suora tuijotus. Liikumattomana keskellä allasta, tuijotus suoraan eteenpäin. Vasta ruokakipon heilahdus saa tyypin liikkeelle. Tällä kalalla on aivot, ja tunteet.Tärkein tehtävä Frankilla on ollut olla maanjäristysmittarina. Silloin kun meillä on heilahdellut, on Frankin vesi heilahdellut. Niinä hetkinä jolloin olen luullut heiluvan, on ollut hyvä tarkastaa maljan vedenpinta, tyynenä se on onneksi ollut.
Nyt loman lähestyessä, Frank pitäisi saada hoitoon. Huonolta näyttää kun kaikki muutkin lomailevat. Frankin edeltäjät, Ruusu ja Martti pääsivät suureen lätäkköön sellaisen putken kautta. Mutta nyt. Minä en vain voi. Pitäisiköhän viedä takaisin kauppaan ?
***
Frank is our gold fish. Smart and clever. If we have forgot to feed him,Frank start to bang the glass or he keeps stairing at you. We need to find a place for him for our vacation but there is nobody who stays here.No idea what to do with him.
8 comments:
Ensimmäistä kappaletta lukiessani sanoin ääneen"voi kauhee...".
Ja nauroin.
Se oli toi suora tuijotus.
Minusta alkoi tuntua että ihastuin heti tähän Frankiin.
Ei sitä, ei HÄNTÄ saa panna suureen putkeen.
Hyvänen aika, mitä voi tehdä?
Mukaan ei tietysti voi ottaa..
Minuakin jäi huolestuttamaan Frankin kohtalo loman ajaksi.
Ihania leipomuksia edellisessä postauksessa. :)
Meidänkin kalat osaavat olla vaativia ruokailunsa suhteen, ne nousevat tiettyyn aikaan aamusta ja illasta lähelle pintaa, antavat merkkiä, että nyt pitäis jo ruokaa tiputella..
Minäkin leivoin eilen iltapalaksi sämpylöitä ja ne ihastuttivat lapsia kovasti. Nuo pullasikin ovat aivan ihanan näköisiä. Heti taidan korvapuusteja leipoa. Ne kun maistuvat aina kaikille!
Violet, tytär luki tekstin ja sen jälkeen meni Frankin viereen ja todella, minua mulkoiltiin suoraan ja avoimesti kalan ja tyttären toimesta.
Yritän vielä saada miehen suostuteltua viemään Frankin työpaikalleen - tosin sihteerikkötäti tuskin voi sormellaankaan koskea akvaarioon...menee vielä manikyyrit rullalle.
Marita, yritämme keksiä ratkaisua,kts. yllä.
Sooloilija, sämpylöitä tekisikin mieli.Niitä en ole leiponut vuosiin, koska en ikinä onnistu niiden kanssa.Ovat kovia. Mutta jokohan nyt kun pullatkin onnistuu niin onnistuisi sämpylätkin?
Huolestunut minäkin Frankin kohtalosta. Huh. Surettaa, sillä joku kohtalo selvästi odottaa, jos mukaan ei voi ottaa.
Me täällä halutaan kuumana kissaa, mutta tuosta syystä on pakko unohtaa. Haluamme reissata, eikä kissanhoitotätejä ole tutuissa.
Minä liputan Frankin eloonjäämisen puolesta. Mikä persoona!
Krisu
Liivia ja krisu, ainakin kaksi vaihtoehtoa on.Toivotaan että ne tärppää.
Liivia, meillä lapset haluavat koiran mutta näissä meidän kuvioissa se ei myöskään toimi,ei millään muotoa. Olisi vielä hankalampaa kuin pienen kalan kanssa.
Toivottavasti saatte hoidon järjestymään.
Post a Comment