Viikonloppuna selvisi asia, minkä olin jo tietänytkin nahoissani. Blogillani on lukijoita myös täällä meidän pikkukaupungissamme. Riski löytymiseen oli olemassa alusta lähtien ja pitkään tämä pysyikin vain harvojen tiedossa, hyvä niin.Ulkomaalaisyhteisömme on verkostoltaan löyhä ja varsin vähän toisiaan tukeva. Erilaisin perustein muodostuneita klikkejä löytyy käden joka sormelle. Pahaa ei kenestäkään puhuta suoraan, mutta puhutaan vähätellen. Asia jätetään roikkumaan niin, että vastapuoli joutuu muodostamaan oman käsityksensä, harvemmin mitään positiivista kuitenkaan. Pohjatyö on tehokasta. Jos ei suoranaisesti kuulu eikä halua kuulua mihinkään ryhmään, on kaikesta automaattisesti ulkopuolella.
Sitten kun löytyykin jotain,ulkopuolella kuplan, siinä riittääkin ihmeteltävää. Tekisi mieli sanoa - Get a life !
8 comments:
Hyvä kuva juttuun.
Tuli mieleen, että on se yhteisö millainen tahansa, missä päin maailmaa tahansa niin aina löytyy pahan puhujia. Ja yleensäkin negatiivisessa hengessä eläviä ihmisiä, jotka haluavat kylvää sitä negatiivista ilmapiiriä ympärilleen.
Täytyy vaan elää juuri sitä OMAA elämäänsä, välittämättä muista.
Hyvää viikon alkua!
Hei 'Pikkujutut',
ensimmaiseksi - hiukan aiheen vieresta, kiitos kun blogissani kaydessasi kommentoit niin usein. Ja anteeksi,etten itse kay yhta usein puhumattakaan kommentoinnistani.
Kaytan samalla taman kommentin hyvakseni ja kerron kuinka ihana, viilea, valkoinen, raikas ja mukava tama sinun blogisi on. Takaa huokuu karsivallinen ja mukavalta vaikuttava henkilo. Kuviasi ihailen ja joistain tulee jopa ideoitakin. ( tamahan se blogimaailmassa kivoimpiin asioihin kuuluukin; kuvausideoitten kasvattamiseen, vaikka ihan amatoori olen ainakin itse ;o)
Ja taman paivaiseen postaukseesi sen verran. Mietin itsekin aina joskus, asian ollessa aiheellista (onneksi ei viime aikoina usein - kotiaitina lasten kanssa ei tuollaisiin ihmisiin tormaa yhta paljon - onneksi), etta mita ihmetta, mika taman tyyppisilla ihmisilla on...? Yritan ymmartaa, etta heita on, heita ei voi muuttaa ( tai se olisi pitka prosessi ja jota en haluaisi aloittaa) ja heidanlaisiaan tulee aina olemaan, joten muutan mieluummin ensin itseani tuuman verran. Muutan itseani siina suhteessa, etten keskity enka anna pahaa tarkoittavien/sanovien hairita tai hidastaa onneani. KEskityn - yritan kovasti, ollennaiseen; rakkaisiin heidan ja omaan onneeni. Mutta tietysti tallaiset kuvaamasi tilanteet, ihmiset pysayttavat vielakin.
Voilà, en tieda onko tuosta nyt mihinkaan, mutta blogistasi huokuu mukava, ystavallinen ehka herkkakin henkilo lapi. Tallaisille ihmisille kaannan paani ja hymyilen takaisin. ;o)
Mukavaa paivaa sinulle sinne ;o)
Täytyy kommentoida noihin klikkeihin, kun niitä olen viimeaikoina taas miettinyt. Olen itse aina ollut vähän sellainen yksinäinen susi, harvoilla ystävillä varustettu. Aikuisena, kun on liikkunut monissa erilaisissa yhteisöissä ja piireissä mm. harrastusten vuoksi huomaa, että niitä klikkejä syntyy ihan uskomattoman nopeasti ja jostain syystä minä en ole koskaan niissä mukana! Liikun hassusti ryhmien ulkopuolella ja välillä. Vaikka haluaisinkin olla tiettyjen ihmisten ja porukoiden kanssa tekemisissä, niin jotenkin yleensä lopulta liu'un ulos koko ryhmästä kun muiden keskinäiset suhteet vain vahvistuvat. Kumma juttu, mutta pakko kait sopeutua siihen - elämään ulkopuolella!
Sooloilija, kiitos!
M'man, kiitos kauniista sanoistasi.Tuosta kärsivällisestä ihmisestä voinen olla eri mieltä ;).
Ekub,tajusin juuri itsekin, että enemmän minulla on ystäviä sieltä täältä kuin isoa poppoota ympärillä.Mutten taida sellaista edes kaivatakaan ;).Mutta jos sellaista kaipaa, toivottavasti mukava porukka löytyy.
Lisäksi:
Huvittavinta tässä asiassa on se, että kyseessä on vain blogi ja siitä heränneet puheet.;)
Tottahan se on ,että klikkejä löytyy mistä vain. Totta myös se, että itseään ja suhtautumistaan voi muuttaa parhaiten.Ihanaa on se, että on valinnanvapaus haluaako olla klikeissä mukana vai ei.
Nyt tähän ikään mennessä olen kasvattanut jo teflonia pintaan, oppinut työntämään puheet korvista ulos,pitämään suuni kiinni.Ja tärkein,pysymään erossa jokaisesta porukasta.Osallistun toki kahviaamuihin, viini-iltoihin yms.. mutta en kuulu mihinkään.Voi vapaasti valita seuransa yli rajojen.
Tekipä täällä jotain tai jättää tekemättä, aina on joku joka osaa paremmin,tietää paremmin mutta niitä todellisia tekijöitä ei kuitenkaan näe,puhujia kylläkin.On vain osattava laittaa ne puheet ja puhujat omiin mittasuhteisiinsa.
No onpa kurja juttu. Onneksi osaat suhtautua asiaan viisaasti.
Mä tykkään tosi paljon sun blogin visuaalisesta puolesta ja loistavista valokuvista mitkä sopii tekstiin kuin nenä päähän. Kirjoitat vähän mutta riitävästi. :)
Marita, kiitos sanoistasi.
En siis millään muotoa hakenut kehuja blogistani kun tuon postauksen tein mutta kieltämättä tuntuu mukavalta jos joku kokee,näkee ja mieltyy.
Suhtautuminen viisaasti tai hermostumatta on siis monen vuoden harjoittelun tulosta enkä edelleenkään aina jaksa turhan päiväistä puhetta. Mutta joidenkin asioiden kanssa oppii vain elämään päästämättä niitä siis vaikuttamaan omaan itseensä.
Ymmärrän aika hyvin mitä tarkoitat, vaikken ihan juuri samanlaisessa tilanteessa ole ollutkaan. Mutta nuo klikit ja sisäpiirit on kyllä tutuiksi tulleita.
Minäkin sanon mieluummin ei kiitos. Tuollaiset ryhmät lähinnä ahdistavat.
Vaatiihan se tietysti itseltä vahvaa luonnetta ja selkärankaa olla kuulumatta, mutta olen saanut sellaisen vaikutelman että sinulta sitä löytyy.
Merja, ahdistaa joo,mutta ei se vielä ole niin pahaksi päässyt että pakkaisi tavaroitansa ja muuttaisi pois :). On onni, että osaa olla itsensä kanssa.Ei aina tarvitse tukea joltain.
Post a Comment