Tänään olen
- ostanut itselle todella monta vaatekappaletta, ex tempore.
- miettinyt onko oma maku ja tyyli muuttumassa astetta naisellisemmaksi ?
- yrittänyt piristää toista ja lupautunut lähtemään seuraksi pedikyyriin. (Tarkennuksena sanottakoon se, että täällä ensin kiskotaan, revitään ja leikataan. Sitten vasta hoidetaan, jos siis muistetaan.)
Tämän hömpän lisäksi ostin myös lasten ystävien syntymäpäivälahjat. Nyt olo on totaali tyhjä. Miten ostoksilla oleminen voikin uuvuttaa ihmisen näin totaalisesti ?
***
Today has been full of shopping. Birthday gifts for friends, clothes, only for me. Can't remember last time when done this much shopping. No wonder I'm exhausted.
7 comments:
Kivaa shoppailua. Olisi mullakin listassa kuhan kotiväki paranee.
Minusta on mielenkiintoista tarkkailla omassa maussa/tyylissä tapahtuvia muutoksia. Parhaiten ne tietysti näkee jälkikäteen, mutta kyllä ilmassolevan muutoksen tunteekin.
Minusta on erikoista havaita että kun lapseni olivat pieniä olin jotenkin kauhean....äijämäinen.
tai no, ei ihan mutta jotenkin kulmikas. Enkä nyt tarkoita fyysistä puolta, ainakaan pelkästään.
Shoppailu luo myös kiireen tuntua. Minäkin olen tehnyt vaateostoksia sekä itselle että tyttärille nyt monena päivänä ja se tekee tosi levottoman olon. Juuri tänään vielä tein kaikenlisäksi hyviä kirppislöytöjäkin (josta blogiin laitoinkin juttua).
Kirpputorimaailma vaatisi kiireettömän, unelmoivan asenteen, jotta LÖYTÄISI jotain mitä EI etsi. No nyt löysin, vaikka pääni on sekaisin kiireestä, johtuen juhliin lähdöstä ja koulun eri tilaisuuksista.
Ihanaa kun ensi viikolla ei ole mitään tapahtumia!
Marita, pikaista paranemista sinne-shoppailu on toisinaan kivaa,toisinaan raskasta ;).
Violet, jotain on todella ilmassa ja kyllä, pikkulapsiaikakautena tyyli oli erilaista kuin mitä nyt on tulemassa.Mietinkin sitä että nytkö se oma tyyli selkeentyy -mietteet ja ajatukset tulevat ulos ja käsi hakeutuu tietyntyyppisiin vaatteisiin.
Sooloilija, minulle tuli ähky tuosta shoppailusta mutta nyt olen tyytyväinen niistä mitä hankin ;). Täällä ostoksilla olo on välillä sellaista että pelastukoo ken voi..Vaatekappaleita saattaa olla vain yksi, jokainen vaate käytävä läi ettei ole virheitä. Vaaterekit isoja ja kaikki sekaisin. Jokainen vaate minkä löytää on kuin lottovoitto. Kaupat ovat kuin yhtä suurta kirpputoria,siis isommat kaupat. Pienemmissä kaupoissa ei ole kiinteitä hintoja, hinta määräytyy naamakertoimen mukaan. Voisin sanoa siis shoppailun olevan tuskaa.:)
Meillä koulua jatkuu aina 20.6 joten kiirettä pitää vielä kuukauden, valitettavasti.Olisimme jo valmiita lomalle.
Yksi juttu jota olen yrittänyt ystävillekin selittää, mutta eivät ole oikein ymmärtäneet:
Huomasin pikkulapsiaikakautena (hyvä, oi miten hyvä sana!) että synnytys ja imetys jotenkin teki minusta biologisesti niin kamalan naisnaisen, etten "jaksanut" enää sitä "korostaa". Edelleen vaikea selittää mitä ajan takaa mutta muistan sen tunteen. Halusin jotenkin "piilottaa" tai "suojella" naiseuttani jonka tunsin tulvivan kaikkien näkyville ja päälle koko ajan...kuin jatkuvasti rinnoista valuva maito;-)
Äitiyden alkutaival ei ollut myöskään kauhean helppoa aikaa kokonaisuudessaan, joten halusin jotenkin etäisyyttä siihen tekemällä itsestäni "kovemman" ja pukeutumalla "miehekkäästi". Olen tajunnut tämän vasta parin viime vuoden aikana.
Vasta sen jälkeen olen tullut omaksi itsekseni takaisin.
violet, itse olen ollut molempien synnytysten jälkeen kuin norsu(ensimmäinen kerta johtui raskausmyrkytyksestä, toinen varmaan ihan kehon muistista että näin kuului mennä) joten siinä ei ollut edes halua olla mitenkään naisellinen kun olo ei siltä tuntunut. Lisäksi ensimmäisellä kerralla otsassani luki varmaan isolla ÄITI ja siihen ei vain sopinut mikään muu kuin rempseämpi lapsilleen kaikkensa antava äiti-pukeutuminen, mikä omalla kohdalla oli sitä rentoreiskatyyliä.
Nyt kun olen juoksennellut ja kävellyt tehokkaasti, sekin on tuonut muutoksia itse kehoon ja esim. housuni eivät enää istu mitenkään.Ovat hassun mallisia. Eli vaatekokokin on muuttunut, samoin kuin eri vaatemallit istuvat paremmin. Siihen kun sitten lisää sen mitä päässä on tapahtunut, niin lopputulos voisi olla uuden näköisiä vaatteita. En vieläkään ole mitään rimpsumekkoa tai minimekkojakorkokengät-porukkaa enkä noihin edes uppoa. Apua, tätä on vielä vaikea selittää, pitää aloittaa postaukset uudesta tyylistä, jotta selkenee.:)
Ei minullekaan varmaan koskaan tule rimpsumekkoa tai miniä - ellei sitten eläkeiässä! - mutta sellainen tietty naisellisuus voi olla niin paljon muutakin, onneksi.
Ja olenkauhean iloinen että olen paremmin sinut sen kanssa nyt, kuin vaikka 5 vuotta sitten.
JA joo, aloita ihmeessä postaukset aiheesta!
Post a Comment