Eilen se iski tajuntaan. Seitsenvuotiaamme on jo aika iso tyttö. Milloin se tapahtui, on edelleen mysteeri. Johtolankoja on kyllä tullut matkan varrella jo useita. Tänä vuonna Amerikan Idolsit ovat olleet katselussa ensimmäistä kertaa. Siinä on jotain jännää. " Dorabarbiefulla"- jutut ovat nuoremmille tytöille. Macig tree house-kirjasarja on huippu, samoin Ellat jyrää. Harry Potter kiinnostaa. Huulikiiltoa ilman ei voi lähteä shoppailukierrokselle. Pieniä hetken kestäviä ihastumisia. Koulun isot tytöt ovat ehdoton ihailun kohde. Tämän viikon oppi oli tietyin äänen painoin ja sävyin sanottu : How dare you do that ? You are sooo dead. Ja äiti kun luuli, että lapset saavat olla täällä pieniä vielä pitkän aikaa. Elämä on suojatumpaa. Mutta sitten toisaalta. Pehmot asetellaan viereen nukkumaan iltaisin.Halutaan kuulla iltasatu. Aamulla halutaan äidin ja isän kainaloon. Koulussa ennen koulun alkua annetaan pikahalaus. Leikitään secret scientist-leikkejä. Leikitään poikien kanssa. Äidille kerrotaan suurin piirtein kaikki, ainakin vielä. Halutaan ehdottomasti oma koira. Ja ratsastustunnit olisivat jo huippua.
Ehkä tässä ei ollutkaan mitään ihmeellistä.Vain normaalia seitsemän vuotiaan tytön elämää.
4 comments:
Olen huomannut yhden hassun jutun:
kun näen jonkun tutun vaikka oman 8-9 -vuotiaansa kanssa ajattelen "onpa hänenkin lapsensa jo iso" (tarkoittaen siis ikää).
Minulla on täsmälleen saman ikäinen, mutta hänestä en juurikaan ajattele samoin, vaikkei hän kai mitenkään erityisen lapsellinen ole.
jotenkin en "huomaa" tässä ihan lähellä kasvavan muuttumista kai niin helposti.
Meidän keskimmäinen täyttää muutaman viikon kuluttua 7. Hän on kyllä kovin pieni vielä, pettyy ja kiukkuaa, on herkkä eikä jaksa kovinkaan pitkälle asioita miettiä. Barbiet, pehmot ja "riepu" ovat ehdottomat. Mutta synttärit pitää olla Potter-teemalla...ehkä se isontuminen on alkamassa.
Violet, samoin. Niinpä nuo jutut mitä tällä viikolla olen kuullut, on jo ihan jotain uutta mitä ei aikaisemmin ole kuultu.Edelleenkin pidän häntä pienenä mutta en ehkä enää niin lapsellisena.
Vilijonkka, tyttäremme täyttää reilun kuukauden kuluttua kahdeksan.Tämä muutos on hiipinyt nyt joulun jälkeen hiljalleen.Puheissa näen lähinnä isojen expat-tyttöjen puheet suoraan imuroituna, ehkä ei niinkään ajateltuna. Herkkä on meidänkin pieni mutta jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja sietokykyä on tullut tämän vuoden aikana lisää.
Ihanasti kirjoitettu. Mukava muisto tyttarellesi ;o)
Terveisia !
Post a Comment