No internet connection at home, and might not be in any near future. Internet provider is still plocking our connection for unknown reason and don't even want to give us an explanation. Maybe this is the lebanese hospitality...
Paljon on tapahtunut tässä maassa asuessamme mutten ole milloinkaan tosissani halunnut pakata ja lähteä.En edes silloin kun aamulenkkireittini varrella oli tien varressa pommi. Erään teorian mukaan kohteena olimme me kansainväliset naiset, jotka alueella lenkkeilimme. Olin paikalla silloin ensimmäisenä, paikallinen sotilas pysäytti matkani.Matkaa kyseiseen kohteeseen oli vain 50 metriä.
En myöskään silloin, kun autoista on huudettu "tapan sinut, pam pam" ja naureskellen on ajettu pois. Rauhallisesti olen lapsille selittänyt ettei se mies tosissaan sitä tarkoittanut. Enkä ole silloinkaan kun lasten kuullen on ehdoteltu lähempää kanssakäymistä, jopa fyysistä kontaktia. En myöskään niinä päivinä, jolloin levottomuudet ovat olleet osa arkea. Enkä myöskään nyt, kun liikkumistamme on rajoitettu turvallisuussyistä niin paljon että voimme tosiasiassa liikkua vain tämän kaupunkimme sisällä.
En silloinkaan kun maa järisi ja järkytti perusturvallisuuden tunnetta.Koti, joka on turvapaikkamme voi ollakin vaaranloukku.
Mutta nyt, kun tietoisesti, tahallaan, ilman perusteluja halutaan tehdä kiusaa, mittani on täysi. Niinkin typerän asian takia kuin nettiyhteyden katkeamisen vuoksi, olen valmis pakkaamaan tavarat, tilaamaan lentoliput ja jättämään tämän maan. Jos itse kunnioittaa maan kansalaisia,yrittää auttaa ja tukea heita, voisi olettaa saman tapahtuvan toisin päin. Maassa maan tavalla, joten viimeistään nyt pelisäännöt ovat selvät.
Ainoa asia, mikä pitää minut vielä paikoillaan on se,että haluamme perheen pysyvän kasassa mutta päätös on tehty ja lähtölaskenta alkanut.Pitäkää peukkuja pystyssä. Nyt tarvitsemme enemmän kuin onnea.
7 comments:
Pääni surraa, en osaa oikein sanoa mitään. Ihan kauheeta. Lasken kanssasi 10-9-8.......lift off!
Voimia tuleviin koitoksiin.
vaikka en sinua tunnekaan, olet kovasti ajatuksissani.
Tosi kurjia juttuja mitä olette joutuneet siellä kokemaan. Voimia!
Kiitoksia kommenteista! Hengissä ollaan, pahaa sisua näyttää vielä löytyvän hengen pitimiksi ;). Turhauttaa turhat asiat.
Sen verran nyt selitän, että nuo kokemukset ovat useamman vuoden ajalta joten niitä on ollut helpompi ottaa vastaan. Mottona onkin että mikä ei tapa, se vahvistaa...sitä en vain tiedä mitä vastaan;)
Nettiyhteyksistä sen verran että kyllä palveluntarjoajia on siis muitakin ja vaihdammekin toiseen jahka keretään. Tämän nykyisen yhteys on vain ollut nopein mutta ehkäpä hitaampikin toimii..
Lähteepä lähtlaskentanne liikkeelle sadasta tai miljonasta, toivotan sydämeni kyllyydestä onnea, ettette sekoa numeroissa.
Jossain menee sisukkaallakin rajansa ottaa vastaan kökköä, sietää halveksuntaa, ymmärtää välinpitämättömyyttä. On myönnettävä, että minun mittani ranskalaisten suhteen on nyt täynnä, vaikken olekaan kokenut mitään teidän kaltaistanne! Tsemppiä!
Vilijonkka, kiitos. Sanoit sen loistavasti.Kökköä on otettu vastaan nyt riittävästi ja kuten sanoit mitta on täynnä.Mutta kestettävä vielä on kun ei ole uudesta tietoa.Suunnitelmia kyllä, ei kuitenkaan verkkoja vedessä. Ottaa siis aikansa vielä.
Kovasti onnea, eneergiaa, voima ajatuksia suuntaanne.
Olette urheita kun nainkin paljon olette kestaneet.
Perhe kasassa, vaikka mika edessa. perheen voimin, jos milla paasette haluamaanne.
Terveisin.
Post a Comment