13.2.08

Fin(n)ish

Remember this ? It's done now. Couldn't find any more blue yarn from the shop so that's about it. I didn't really had time to think when making this one ready. It was freezing cold and we needed extra blankets. Maybe it needs some finishing touch but need to think. This is my very first crochet blanket and I'm quite proud of myself.
Tässä se nyt on, ensimmäinen ja ainoa virkkaamani peitto. Jäi kesken, kun kaupasta ei sinistä lankaa enää löytynyt. Tietysti olisi voinut jostain laskea paljonko lankaa tarvitaan. Yhdistämisessäkin tuli hoppu eikä suunnitteluun pahemmin aikaa jäänyt. Kylmiin öihimme tarvitsimme lisälämmikkeitä ja tämäkin tuli tarpeeseen. Vähän olen ylpeä tästä saavutuksesta. Kynnys seuraavan peiton tekoon on matalalla. Ei se mitenkään mahdoton homma ollutkaan.

12 comments:

Elina said...

Onpas nätti peitto! Minulla on yksi isoäidin neliöistä koostuva peitto pahasti keskeneräisenä kaapin pohjalla, vaikka peitosta ei ollut edes tarkoitus tulla kovin iso. Vauva, jolle peitto oli tarkoitettu on jo yli vuoden ikäinen... Peiton virkkaaminen oli kivaa, mutta jotenkin tuo loputon lankojen päättely vei kaiken innon ja se tilkkujen liittäminen yhteen olisi myös aika tuskaisaa touhua.

M'man said...

Hieno kuin mika - Onnittelut!

Vilijonkka said...

Vautsi, tuollainen onkin hiemaan työläämpi homma. Hieno tuli!

Mitä materiaalia lanka on? Olen vaan saanut karvaasti kokea, ettei Pariisista meinaa villaa saada, vain jotain sekoitteita. Virkkaa siinä sitten oppilaiden kanssa pannulappua polyesteristä! Muistan sun joskus kirjoittaneen paikallisten vaatteiden olevan keinokuitua.

pikkujutut said...

Ekub, ilman tuota kylmäaaltoa, olisi tämäkin pussin pohjalla. Ja päättely on se kaikkein ikävin juttu. Matkan varrella noita ruutuja tehdessä oppi päättelemään ja nyt seuraavan (?) kanssa teenkin eri tavalla.

m'mam, kiitos ;).

Vilijonkka, siinäpä se syy miksi en niin kauheasti ollut langan perään. Tämä on 100% akryyliä. Ostin kasan lankoja vain siksi että halusin todella oppia virkkamaan ja Suomesta en hoksannut lankoja hankkia.Helppo oli kyllä virkata.Mutta kyllä se oikea peitto tehdään sitten ihan villasta. Tämän lahjoitan jonnekin joskus muuttaessamme.

violet said...

Hieno on!
Yhdistämisen olet tehnyt hyvin kans.
Minä en oikein keksinyt miten tehdä sen (enkä ole malttanut ottaa selvää) joten omani on ikuisesti kesken.

HeidiHelmiina said...

Onnittelut hienosta työstä.

Minäkin haluaisin tehdä isoäidinruutupeiton. Työn suuruus vain hirvittää ja en osaa valita siihen värejä.

Kun opin tekemään neliöitä, saan sitten opettaa sen eräälle rouvalle. Hän on aloittanut vauvalle vaunupeiton. Tuo vauva lähentelee nykyisin kolmeakymmentä.

mizyéna said...

Onneksi olkoon, ison työn olet tehnyt. Kaunis peitto!

Elina said...

Näin muuten yhdessä televisio-ohjelmassa papparaisen keinutuolin selkänojalla lepäämässä sellaisen isoäidinneliöistä tehdyn viltin, jossa ne neliöt olivat tosi suuria. Keinutuolin selkämykselle niitä mahtui vain kaksi neliötä vierekkäin. Siinä olisi peitto, jonka langanpäät varmaan jaksaisi päätelläkin, eikä neliöiden yhteenliittämisessäkään olisi niin paljon hommaa! ;)

pikkujutut said...

Kaikille kiitos onnitteluista! Motivoi nyt uuden aloittamiseen, sitten Suomessa ;).

Violet, Kurkkaa pinja-g.vuodatus.net - sieltä löytyy kuvien kera ohjeet yhdistämiseen ja vinkkejä myös ;).

Helmiina, ei kannata turhaan pelätä. Minullahan tuo ei ole iso mutta riittävän suuri kuitenkin. Värit onkin se toinen hankala.Kirkkaita,hempeitä, sekaisin vai sävy sävyyn..Huh!

Ekub, sellainen iso ruutuinen olisikin tosi kiva ja se kiehtoo mutta siinä värit pitää olla tarkkaan harkittu ( ainakin omalla kohdallani), välillä tuossa omassani tympi värit ihan kunnolla.

Heluna said...

Kaunis peitto ja onnittelut isosta työstä!
Osaisipa itsekin virkata kunnolla..

Anonymous said...

Aivan ihanalta näyttää virkkaamasi peitto. Eikö olekin ihana tunne kun peitto on valmis ja sen sisään saa käpertyä!

Liivia said...

Yhdistäminen on minunkin mielestä se vaikein juttu! Hieno on peittosi, todella hieno! Hyvät väritkin.

Ja tuolla alhaalla mieletön nappipurnukka, sinne kun saisi työntää kätensä!