This weekend I realized it. My hair is chainging its colour, to grey.I have known this is coming but already now. I spend almost all day in front of the mirror. Trying to realize, understand and accept. At the same time I feel fine.This is not a big problem...or is it?Kuvan otti mieheni viikonloppuna.Silloin sen myös tajusin.Harmaa on tullut jäädäkseen. Tämä tieto ei sinällään ollut yllätys,ukillani oli upeat harmaat hiukset,niinkuin on hänen tyttärellään,äidilläni. Tosin äidilläni ja minulla on ikäeroa reilusti ja hänen hiuksensa ovat harmaantuneet vasta viime vuosina.
Vauvana hiukseni olivat kastanjanruskeat.Sen väriset ne olivat niin kauan kunnes mukaan tuli hennan punaista,tummaa ruskeaa, mustaa,vaaleita raitoja,kultaisia raitoja. Kymmenisen vuotta sitten tuo leikki loppui.Tuli luonnollinen tyyli. Auringon polttamat hiukset.
Nyt tässä mietin, aloitanko leikin uudelleen,piilotanko harmaat vai kannanko ne suosiolla. Näytänkö enää samalta vai johtaako tämä nyt jonkinmoiseen ulkonäkökriisiin.Meneekö tyyli uusiksi vai vaihtuuko vain vaatteiden väri. Vai tapahtuuko yhtään mitään.
12 comments:
Harmaita hiuksia?!
Tuota en ollut vielä hoksannut ikäkompleksieni keskellä;)!
Moniteholasi-episodini kirkastamana totean, että taitaa tämäkin olla asennekysymys. Ilmeisesti täytyy vaan tehdä päätös, peittää vai näyttää ja kantaa kauneudella valitsemansa linja. Tuohan on mahdollisuus muuttumisleikkiin, jos niin haluaa. Mutta kuitenkin mahdollisuuksia on monia ja mikään ei ole lopullista, jollei niin halua.
Näkemättä tämän paremmin on vaikea sanoa.
Olen nähnyt oikein kauniita harmaita hiuksia aika nuorillakin - toisilla sitten harmaita hapsia, jotka vanhentavat, tekevät surullisen näköiseksi, ovat elottomat.
Mutta se toinen puoli: on olemassa kauniisti ja maltilla värjättyjä hiuksia jotka ovat oikein luonnollisen ja kivan näköisiä, yhtä lailla on ylivärjättyjä, liian "kovia" värejä, epäluonnollisia yrityksiä...
Eli molempi parempi.
Kuten Kottis sanoi, päätös pitää tehdä mutta senkin voi pyörtää suuntaan tai toiseen.
Kottis, Violet, päätöstä tehty sen verran ettei mitään tapahdu ennen kesälomaa.Kyllä näiden harmaiden kanssa vielä elää voi.Neuvonpito Suomessa olevan luottokampaajan kanssa toivottavasti ratkaissee ongelman. Suurin pelko onkin nuo surulliset kasvot ja elottomat hiukset.Siinä kun ei asennekaan ratkaise.
Pakko panna tähän vielä jatkoa...katselin eilen Ranskan tv;stä sellaista "uusi elämänvaihe, uusi look" -ohjelmaa. Ne on usein aivan pöllöjä mutta jotenkin liimannuin sitä katsomaan. Siellä oli minun ikäiseni nainen joka oli aivan kauhistuttavan kammottavan näköinen. Siis ei ruma, vain täysin hirveissä kuteissa ja hoitamaton, jotenkin hompsuisen näköinen. Tukkansa se oli pannut leteille kuin pikkutyttö ja ne oli kiinnistetty tyhjillä ILMAPALLON KUORILLA kun ei ollut kuulemma kiireessä mitään muuta löytänyt...
tukka oli ohut, harmaantunut hiirenhäntä, naamassa ei ripaustakaan meikkiä eikä varmaan edes kosteusvoidetta, vaatteina päivittäin verkkarihousut ja kulahtanut t-paita.
ja hän ihan vakavissaan etsi markkinointipäällikön töitä noin pukeutuneena!
Noooh, uusi look saatiin aikaan ja tällä kertaan muutos onnistui hienosti. Oli aivan uskomatonta nähdä miten siitä naisesta tuli Kaunis isolla koolla ja ryhti suoristui! Mitään ei pantu liikaa, mutta koska lähtökohta oli niin ankea, niin pienikin muutos teki uskomattoman paljon.
Antoi ajattelemisen aihetta ja taas mietin että miltähän sitä itse OIKEASTI näyttää...uskon että minulla on aika vääristynyt kuva itsestäni.(Toisaalta ei juuri nyt mitään kriisiä asiasta joten antaa olla;-)))
Violet, no sehän oli just kuin minä näinä parina viikkona näissä sisätiloissa ;), vaatetta vain on ollut enemmän..Nyt muuten iski tuon kuvailemasi jälkeen TODELLINEN kriisi. Tästä ei varmaan uskalla enää edes ulos ;).Toisaalta sain hiukset pestyä ja ovat taas kiharalla-riittäköhän se nyt tähän kohtaan? Pahan kyllä heitit..
MInä katselin sitä ohjelmaa sillain että "no onpa ankean näköinen nainen, kylläpä hänestä tuli kivampi" - mutta vasta kun mies heitti "saitko sinäkin idean uudistua" enkä tiennyt oliko se herjaa vai ei....niin sitten aloin miettiä että ovatko nää mun villahameet, pikkutyttömäiset mekot, paksut villasukkikseni, miesmäiset kengät jne. sittenkään kovin hienot.
No heti perään mietin että pitääkö sitä niin hieno sitten ollakaan ja olenhan minä sitäkin, ajoittain...
Olen varma että jos tänään paistaisi aurinko tai jos mulla olisi paljon jotakin tekemistä niin en olisi edes kirjoittanut tätä, enkä olisi eilen edes katsonut sitä ohjelmaa;-)
Violet, oli hyvä että katsoit..Aloin taas aktiivisesti miettiä näitä omia kuvioitani. Äitini oli muuten aikoinaan Anna-lehden muuttumisleikissä ja sanoi kokemuksen olleen hyvä. Tuollainen saattaisi omallakin kohdalla tehdä hyvää tässä kohden.
Minulla on selkeästi käynnissä joku murros.Hiukset ovat muuttumassa, minun makuni ja vaatekaapin sisältö eivät kohtaa 100%sesti. En tiedä missä piilisi avain tämän lukon avaamiseen. Heittämällä pois ne vaatteet mitä ei ole pitänyt ?!
Paikalliset pukeutuvat aina kuin olisivat juhliin menossa,korkeat korot,meikit ja viimeisen päälle asusteet.Sitten meidän kansainvälisten naisten, ei yksin minun, tyyli onkin jo jotain rimaa hipoen tapahtuvaa. Farkkuja ja fleeceä talvella,kesällä kevyempi versio tuosta.Kumpi sitten parempi vai välimuoto näistä.
Jotenkin viime vuosi oli ulkonäön suhteen itselläni välivuosi ja nyt tuntuu että haluaisin jotain muutosta tunikafarkku-linjalle.
Itse en esim. osaa käyttää hametta kun en tiedä mikä malli istuisi,mekko on jo helpompi juttu. Väritys on erilaista kuin ennen ja uusia värejä tulee palettiin.Onko ne pysyviä, sitä en tiedä.Tuntuu että joskus parikymppisenä pukeutuminen tuli selkärangasta, nyt joutuu miettimään. Toisaalta kun aamulla puen, ei ole tarvetta tarkkailla miltä näyttää päivän mittaan.
Oppiikohan tässä ikinä?!
When I see my own gray hair coming in, I smile and think, "I've earned this!" It means -- I've been living a good, busy, active life and it is OK, it is right to have these gray hairs to show for my time on this planet. It is more beautiful to be comfortable being yourself than it is to try to turn yourself into someone, something else.
Jennifer, So wise words. Not so sure if I'm comfortable with my gray hair but adaption has started.
anha keskustelu, mutta haluan silti vielä lisästä: Minä (37v.) olen syksyn kuluessa antanut harmaiden valloittaa pääni. Ohimoilta olen tyystin harmaan valkoinen, takaraivolla melkoisesti asfaltinväriä jäljellä. Mutta nyt on luonnollisuus valloillaan eikä tarvitse stressata tyvikasvusta. Enkä muuten ole koskaan saanut niin paljon kehuja hiuksistani kuin nyt, viimeksi tänään!
Minä tarvitsisin "hieman" ulkonäöllistä ehostusta. Puolipäätä on maantienvärinä, siksi pidän hiuksia aina kiinni ja ainainen kiinni pitäminen on kuluttanut kunnon katkenneiden hiusten rajan. Viime talvena luin tenttiin ja hermostuksissani leikkasin samalla hiuksia, se muka rauhoitti. Sen jälkeen olen vain tasoittanut hieman. Inhoan kampaajalla istumista, siksi olen lykännyt sinne menoa jo ikuisuuden.
Ripsiväristä olen joutunut luopumaan. Laitan kuiviin silmiini lähes päivittäin silmätippoja ja ripsarit olisivat liikaa. Meikkaan vain meikkivoiteella.
Anteeksi vuodatus. Teki kyllä hyvää. Tiedostan oman toivottomuuteni. Huolitellulla ulkonäöllä antaisi itsestää paremman vaikutelman, mutta toisaalta se ei jaksa kiinnostaa minua. Kaikkeen energiat ei voi riittää. Talviloma lähestymässä, ehkä saan sen verran aikaiseksi, että menen kampaajalle.
Vilijonkan tekstistä tuli mieleen, että sisäinen itsevarmuus vaikuttaa ulkonäköön enemmän kuin keinotekoinen laittaminen.
vilijonkka, vielä näin myöhässä- onnellisessa asemassa olet.Jotenkin tuo luonnollisuus on se mikä tuntuu omimmalta,katsotaan mitä kevät ja aurinko tuo tullessaan.
Helmiina, ei haittaa valitukset tahi purkaukset.;) Toisina päivinä peilissä näkyy pelkkää positiivista, toisina jotain muuta. Sisältähän se kaikki lähtee,minunkin mielestä. Onnea matkaan kampaajalle - mikä siinä on tylsää?
Post a Comment