Choises.Options. Thoughts. Possibilities. Ideas. Dreams. Hopes. Plans. Fears. Decisions.To re-write, to re-evaluate, change a course, find a new path. To learn and to live. Been thinking a lot and still thinking.
Paljon on ollut mietinnässä ja mietintä jatkuu. Monta isoa kokonaisuutta,useita pieniä juttuja. Uudelleen arviointia, ihmisenä kasvamista.Tosiasioiden tunnustamista, unelmien tarkastelua. Välitilinpäätös, inventaario käynnissä.
9 comments:
Hyvä teksti ja kuvitus yhdistelmä.
Kirjoitat niin arvoituksellisesti että huomaan miettiväni onko kyseessä iloiset vai hiukan haikeat asiat - suuret ja tärkeät joka tapauksessa, se käy ilmi hyivn.
Olen ollut aina huono kirjanpidossa (olin muuten kauppakoulussakin yhdessä vaiheessa ja opin suunnilleen että kredit on ikkunan puolella...)
mutta toivon että tilinpäätösesi on debitiä.
Helmiina: kiitos kaunis.
Violet: Kyseessä on positiiviset jutut ja eiköhän ne depitiä ole. Yksi mietinnänaiheista on oma ammatillisuus, työn tekeminen maailmalla,harrastuksista ammatiksi jne...Välillä kaikki on kristallin kirkasta, välillä iskee armoton moukari ja teilaa kaiken.Luulin näiden ammatinvalintakysymysten loppuvan kun aikoinan kouluun hain ja pääsin...taisin olla silloin aika nuori.
Minä olen esimerkki sellaisesta joka ei ole oikein koskaan tiennyt mitä haluaa vai haluaako mitään.
Peruskoulun jälkeen halusin kauppakouluun, kun olin siellä tajusin ettei mitään epäsopivampaa mulle voi olla. Sitten olin työelämässä ja aloin kummasti kaivata koulunpenkille. Iltalukio töiden ohessa, sitten aloin haluta yliopistoon. Hain kolmena vuotena ja sitten pääsin. Alan hommia en ole koskaan tehnyt;-)
Nyt tässä 4kympin molemmin puolin olen vasta ihan hiljan alkanut tajuta jotakin minun ja työn suhteesta...
Violet: Ongelmani on se, että oman alan hommia en halua enää tehdä, toiseen unelmaan olisi käytävä koulut,kolmas on se vaikein.Kun ei ole koulutusta, vain intoa ja ideoita,uskaltasiko, entä jos ei olekaan lahjoja,taitoa..
Voi ei, minusta tuntuu, että olen kauhean pinnallinen, kun näen vain tekstin ja kuvien yhteensopivuuksia, enkä huomioinut isoja ajatuksia. Erilaiset kivet edustivat minulle valintoja, ajatuksia, mahdollisuuksia, toiveita, pelkoja, päätöksiä… Miten sinä päädyit yhdistämään nämä kuvat ja tekstin?
Uskon seitsemän vuoden kehityssykleihimme. Jokainen kausi tuo omat pohdintansa ja kriisinsä. Kehitymme ihmisinä, joten ei ole ihme, jos ”aikuisempana” unelmat, haaveet ja toiveet, ovat jotain muuta kuin parikymppisenä.
Vaatii rohkeutta lähteä johonkin uuteen. Vanha olisi jotain tuttua ja turvallista, mutta myös taantumuksellista. Avoimuus muutokselle antaa tilaa uudelle ja kehitykselle. Ja toisaalta täytyy olla kiitollinen myös kaikelle sille mitä on tapahtunut, sillä se on muokannut meistä sen, mitä olemme.
Tekemällä oppii ja kehittyy. Uskon, että elämä on ikuista oppimista. Horjuva luottamus ja usko omiin kykyihin on normaalia. Onnistumiset kasvattavat itseluottamusta ja onnistua ei voi, ellei uskalla yrittää.
Voimia ja tukea pohdintoihisi. Asioilla on tapana järjestyä (kulunut, mutta niin toimiva lause). Pinkki väri taisi myös osaltaan liittyä näihin pohdintoihisi?
Helmiina:Ensin tuli teksti, sitten selasin läpi valokuviani ja sitten se vain napsahti kohdalle kun tämä kuvat näin. Mitä lie ajatusvirtaa..Hauskaa että olit ajatellut kivistä samoin kuin itse..
Kommentistasi luin samoja juttuja mitä itse olen ajatellut. Monta asiaa on selkeytynyt,osa varmaan jatkaa työstämistään. Pitänee vain elää elämää nyt ja katsoa mitä näistä jutuista muotoutuu todelliseksi ja näkyväksi.
Huikaisevinta on ollut huomata itsessä se, että voikin olla multi-tyyppiä monosuuntautumisen sijaan. Sen tajuaminen helpotti jo kummasti.
Pinkkiväri oli yksi juttu,jonka myötä hoksasin jotain,laitan siitä sen jutun mutta nyt täytyy ensin kuvata ja vasta sitten voin heittää kehiin tarinan.
Hienoa tekstiä, istuva kuvitus, mielenkiintoista keskustelua! Samoja ammatinvalinta ja itseenuskomismietintöjä täälläkin. Opettajana en enää haluaisi olla, taidekäsityöläisyrittäjäksi voisin taas hautakin, mutta ulkomailla virallisesti toimiminen todella hankalaa ja kolmanteen vaihtoehtoon, ns. vapaaksi taiteilijaksi, ei taida itsetunto riittää. Ja neljä kymppiä lähestyy kovaa vauhtia. Eli en ole minäkään vapautunut etsinnöissä. Olisi se vaan helppoa jos olisi tyytyväinen pelkkään kotiäitiyteen!
Onnea pohdinnoissasi ja uskallusta kehiin!
Vilijonkka: Ei kai näistä mietinnöistä ikään vapaudu,toisinaan vaan tulevat tajuntaan rajummin. Sinulle voisin sanoa,että heittäydy vaan taiteilijaksi.
Oma unelma-ammatti on vahva mutta se vaatii sen koulutuksen ja tarvitsen teoriatietoa työskennelläkseni sitten joskus..mutta rajoittava tekijä on tämä välimatka mutta siihenkin keksin jo keinon,en lopullisen mutta auttavan.
Sillä välin voisi tehdä jotain muuta mutta siihen(kään) ei tunnu taidot tai uskallus riittävän.Pedanttia kun yritän esittää...
Kotiäitiys on ollut haastavaa mutta nyt kun lapset ovat koulussa,tarvitsen jotain omaa,jotain mikä on minun.
Post a Comment