A silent goodbye/ Hiljaiset jäähyväiset

Last summer I closed this door thinking to come back as usual after the holidays. Our six weeks holidays turn out to the "had-to-stay" vacation. For one month I wasn't even sure if there is any place to return or is our home robbed, do we have anything left. We were very lucky. Everything was just like we left. Now I have a mix feelings. Again I'm going to close the door. At this time I don't know, are we able to return.

Of course, you never know what's going to happen next but this feeling is like being in a boat in a open waters but no where to go. I can't do anything to make sure we will return.I just need to trust that it happens what has meant to happen. I had to live with that. There is bigger powers than my mind which rules the world ( or this country) and only thing I can do is to hope the best thing to happen. I want to take away this sad goodbye feeling. I want to enjoy our holiday back in our home country. But before that I say goodbye to the every corners of our home, just in case...

Viime vuonna lähdimme lomalle ajatuksena palata kuuden viikon jälkeen takaisin. Palasimmekin vasta paljon paljon myöhemmin. Tuona aikana en ensin tiennyt onko paikkaa minne tulla takaisin. Jos on, onko seinien sisällä mitään jäljellä. Meillä oli onnea, kaikki oli niin kuin lähtiessämme.

Jälleen on aika lähteä lomalle. Nyt en vain tiedä voimmeko palata takaisin.

Tiedän etten voi vaikuttaa elämän kulkuun. Omaa mieltäni isommat voimat vaikuttavat, niin hyvässä kuin pahassa. Voin vain uskoa ja luottaa, että elämä kantaa. Uskoa hyvään ja ajatella positiivisesti. Mutta sitä ennen hyvästelen paikat, jokaisen tavaran, jokaisen huoneen. Jos kuitenkin...