Oli naisten viini-ilta, oli aikuisten syntymäpäiväjuhlat.Oli turvallisuusharjoitus.
Oli pitkä päivä rannalla.
Nyt tarvittaisiin uusi viikonloppu tästä kaikesta toipumiseen.

Eilen tuli tehtyä kevään viimeinen ostosreissu pääkaupunkiin. Helmiä joka lähtöön mutta silti aivan liian vähän.Myyjiäkin huvittaa meidän muutaman tunnin haahuilut kaupassa. Seikkailua servicetaksilla alueilla missä ei oikeastaan tarvitsisi nenäänsä näyttää. Eikä tuntunut yhtään uhkarohkealta vaan ihan normaalilta asialta.Varvastossujen etsintää yhdessä turkkilaisten ja iranilaisten turistien kanssa.Tosin he luulivat minua myyjäksi. Ymmärsin kyllä kysymyksen mutten osannut vastata.
Aamuyöllä, kello neljän aikaan on vielä pimeää.

Naapurin täti tuo joka juhlapyhä meille herkkuja. Sokerisia,tahmaisia ja makeita pikkuleipiä.



Kunnallisvaaliturnee on käynnissä.Viime viikonloppuna pääkaupungissa, tänään täällä. Kaupassa apulaisella oli peukalonpää musteessa, omistajalla ei. Ulkona televisioryhmä päivystää ja lähettää reaaliaikaista tietoa paikkakunnan äänestyksistä. Naapurikaupungissa tunteet ovat käyneet perin kuumina. Äänestyspaikkoja on ollut suljettuna väliaikaisesti niin siellä kuin täälläkin. Puhelin piippaa viestejä kertoen ettei nyt kannata lähteä autoajelulle.

Tämän vuoden arabian tunnit on kahta vaille käyty. Pääkoppaan on tallennettu feminiinit ja maskuliinit, aikamuodot, verbien ja substantiivien taivutukset, ainakin teoriassa. Aakkosista muodostuu sanoja, joiden merkitys on välillä aivan hukassa. Kirjoitus luonnistuu mutta jäljentäminen on aika helppoa. Toisaalta länsimaisilla aakkosilla voi kirjoittaa myös arabiaksi. Kirjainten sekaan vaan heittää joitakin numeroita, esim. 7 korvaa h:n ja 3 korvaa aa:n.
On kulunut jo viisi kuukautta siitä kun luin tämän kirjan.
Yhä edelleen ärsyyntyneisyyskynnys ylittyy kun ajattelen kirjan sisältöä.
Samalla mietin mitä voisin tehdä, ettei enää yhtään kunniamurhaa tapahtuisi.
Järki sanoo, etten voi tehdä yhtään mitään.
Sydän sanoo, että voin tehdä vaikka mitä.
Kumpaa uskoisi?






