moped and ruins

Mies ja mopo. Raunioiden vahtimestari kulkupeleineen. Alimmassa kuvassa pelitauolla kaverinsa kanssa.

Ei hän sano meille mitään, välillä vähän kulmainsa alta katselee. Ei meillä ole palloa. Eikä me mitään sisäänpääsymaksua makseta, kun ei maksa muutkaan. Paitsi turistit. Me tiedämme ainakin neljä reikää aidassa, mistä pääsemme sisälle. Pääportillekin on vallan pitkä matka.

Jossain päin maailmaa, tälläinen esihistoriallinen alue olisi tiukasti vartoitu ja kunnolla aidattu. Mutta onneksemme saamme olla ja käyttää aluetta. Muuten juoksentelupaikat jäisivät hyvin vähiin.

details

Pätkäviikko. Vappu. Vapaata. Syntymäpäiväjuhlat. Kutsut. Syntymäpäiväkakku. Lahjan etsintää. Leipomista. Kaupungilla kiertelyä. Ostoksia. Ompelemista. Kuvaamista.

Näistä ja vähän muistakin on tämä viikko tehty.

positive butterfly effect

Ensin päätin ommella lakanakangaat tyynyliinoiksi. Järjestin loput kankaat. Sitten lyhensin muutamat vaatekappaleet. Leikkasin valmiiksi toiset. Siinä samalla järjestin helmet, napit ja langat. Lahjalaatikon ja työpöydän. Siivosin paperit ja cd-levyt.Lastenhuone.On pesty pöytäliina ja sohvan päälliset. Sekä kaikki muut normaalit askareet. Lista jatkuu huomenna, ylihuomenna ja kenties loppukevään.

Samaan aikaan ulkona on näyttänyt tuolta kuin kuvissa. Mitä tuhlausta. Uimassa ollaan kuitenkin käyty. Matkat rannalle uimaan ovat lyhentyneet entisestään. Tätänykyä mennään vain ulko-ovesta ulos ja kävellään muutama metri rantaan ja siitä kiviä pitkin mereen. Helppoutta !

flags,more flags

Erään perjantain alkuiltana muutama viikko sitten. Rumpujen pärinää, torvien toitontaa.Liput lensivät taivaalle, liehuivat hienosti. Oli puolivolttia, kärrynpyörää ja miekkataistelu.

Tulivat Italiasta. Ferrarin hevonen ja Italian lippu tunnistettiin. Muuta ei heistä tiedetäkään. Paitsi se, että edellisenä päivänä olivat esiintyneet pääkaupungissa. Hienon näytöksen järjestivät jokatapauksessa.

*

Spend more time as a participant in life

than a spectator.

clowns

Aina ei tiedä kehen tai keihin sitä törmää päivän aikana.

Yllätykset ovat parhaita.

Kuten he.

Taituruutta, taikuutta,tekemisen iloa. Välittömyyttä, ystävällisyyttä.

Kotona oli pakko tarkistaa mistä oikein on kyse.

Samaa uraa en suunnittele mutta motivaatiota päälläseisontaharjoituksiin tuli verrattomasti.

observation

Tämän kuluneen ajan jakson, alkaen syyskuusta tähän päivään, aikana olen kadottanut muistini. Ainakin osittain. Unohdan niitä arkipäivän pieniä asioita, joita olin ennen hyvä muistamaan.

En tiedä onko tämä pysyvä tila vai jokseenkin pitkäkestoinen häiriötila.

En tiedä pitäisikö huolestua vai ei.

Vai onkohan syynä se, että entinen listaihminen on unohtanut kaikenmoiset listat ja kuormittaa nyt aivojaan ylirasitukseen saakka pienillä ja vähän suuremmilla asioilla. Jokatapauksessa nyt on se aika vuodesta, että on kaivettava sekä vihko että kynä esille ja aloitettava listojen rakentelu. Kaiken varalta.

Jokavuotinen tapa on onneksi jättänyt aivojen muistiin jäljen ja niinpä otsikot tulevat selkärangasta. Vihkon takakanteen kirjoitetaan Suomeen. Etukanteen otsikoksi tulee Suomesta. Sitten mietitäänkin mitä niiden alle kirjoitetaan...

biting my nails

Ne, jotka minut tuntevat eivät ylläty tästä.

Katsomme miehen kanssa elokuvaa.

Tai mies katsoo.

Minä istun tässä ja puren kynsiäni.

Välillä kurkistan olan yli.

Loppuhuipennuksen olisi parempi olla vähemmän jännittävä.

Kynsistä ei ole enää paljoa jäljellä.

a story

....ja tarina jatkuu.

frogs

Lapset löysivät raunioilta keväällä sammakkolammen. Ja siitä onkin tullut sitten jokaviikkoinen käyntikohde. Pikkumies otti lähituntumaa lampeen pulahtamalla sinne sekaan mutta sekään ei miestä paikalta pois saa. Äidin tarinat sammakoiksi muuttuneista prinsseistä tai prinsessoista eivät ole menneet läpi eikä yhtään suudelmaa ole sammakoille suotu. Tosin, en kyllä itsekään kokeillut, kun mahdollisuutta tarjottiin.

*

Sammakoita taisi päästä itseltäni suusta tänään. Samalla opin senkin, että puhuessa ei missään nimessä saa elää mukana käsillä tai keholla tai ilmeillä. Lakoonisesti, vähän tuolissa röhöttäen, monotoonisesti puhuen - se on kuulkaa ainoa hyväksytty tapa. Eikä saa ainakaan olla oikeassa. Näillä vuosilla pitäisi tietää milloin kannattaa pitää suunsa kiinni kahviaamuissa. Mutta kun ei...

it's done...maybe

Mies teki eilen miehen työn. Kahdella koneella yhtä aikaa, varasi meille lentoliput. Kaksi vapaata paikkaa jäi koneeseen. Ja nyt minä mietin, pitäisikö vielä vaihtaa lasten ja minun lentoja..

Mutta yksi asia on varma. Kesäloma on kuulkaa ihan melkein kohta.

little things

Kuvakulmia meiltä. Pieniä otoksia. Tältäkö meillä näyttää. Jäin miettimään, mihin itse kiinnitän ensimmäisenä huomiota, kun menen vieraaseen tai ennestään tuttuun paikkaan.

Ei, en kiinnitä huomiota pieniin yksityiskohtiin vaan yleisvaikutelmaan. Kokonaisuuteen. Tunnelmaan.Ilmapiiriin.

Joten nämä kuvat eivät kerro oikeastaan mitään meidän kodista. Kuvista puuttuu se ympäristö, missä ne on otettu. Se tunnelma. Mutta jonkun pitäisi ensin järjestää fyysisesti se ympäristö, että sitä voisi vilauttaa kuvissakin. Pitäisiköhän hankkia siivoojaa?

friday's words

Everyday is a new day.

Enjoy your weekend!

mess

Joskus, vuosia sitten, paperini olivat järjestyksessä. Tiesin, mistä löytyy mitäkin.Suorat pinot, kaikki paikoillaan. Vuosia myöhemmin oli edelleen pinoja.Nyt jo vähän vinksallaan, suurpiirteisissä kasoissa. Edelleen kaikki tarvittavat paperit löytyivät sormia napsauttamalla.

Tänään meillä on vallalla papereiden vallankumous. Kaikki ne kasat mitä meiltä löytyy on sikinsokin. Vailla mitään logiikkaa. Hujan hajan.Enkä ymmärrä missä välissä näin pääsi tapahtumaan.

Se pieni järjestysfriikki minussa, joka haluaa kaiken olevan tiptop, on nyt lyöty kumoon. Kertalaakista lytistetty,viety ilma keuhkoista. Joten jotta aurinko paistaisi taas risukasaan, vinkkejä otetaan vastaan. Millä keinoilla te taltutatte paperikaaoksen? Ja miten ihmeessä te säilötte kaikki ne tärkeät paperit, niin että ne löytyvät hetkessä?

morning walk

Omaan nopean kävelytahdin. Sukuvika. Näkisittepä äitini tai olisittepa nähneet mummoni. Minä löntystelen heidän verrattuna. Mies väittää, että olen singer-ompelukone, kävelyrytmini on kuullemma sama kuin koneen ääni.

Aamulenkit, noin +/- 10 km taittuvat kävellen, juosten tai hölkäten. Intervalleina tai tasaista menoa. Yleensä yksin, joskus kera tutun. Molemmissa on puolensa.

Mutta siihen en veny, että hidastaisin tahtia. Lenkki on lenkki, silloin ei löntystellä. Puhuminen on sallittua ja suotavaa mutta tahti ei saa hiljentyä. Tässä asiassa olen melkoinen nipottaja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että se tunti minkä lenkillä olen, on minulle henkireikä. Tahdon tuntea tehneeni jotain.

Kanssasisarilta on nyt painostusta, että lenkkeilystä tulisi yhteinen juttu. Kimpassa käveltäisiin, 3-5 hengen ryhmänä. Tahti määräytyisi hitaamman mukaan luultavimminkin. Uskokaaka tai älkää mutta tänä aamuna porhalsin tuhatta ja sataa ohi treffipaikan etten vain törmäisi kehenkään. Vähän kyllä nauratti.

Todennäköisesti aika näyttää miten käy tämän yrityksen kera. Syntyykö ryhmä, kuivuuko yritys kasaan vai irtisanoudunko suosiolla ? Siihen asti taidan kokeilla sprinttejä.

cleaning day

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätin, että lastenhuone siivotaan.Vastaanotto oli varsin mielenkiintoinen:

- Minussa on nyt sitä oma-aloitteellista (ei kirjoitusvirhe) , sanoi pikkumies kun yhtä tavaraa paikoilleen laittoi.
- Minä olen saanut jo 7-vuotta siivota siskon jälkiä, samainen tyyppi totesi.
- Miksi minun pitää aina siivota x:n jäljet, kysyi taasen isosisko.
- Miksi sinä siinä vain istut, sinun idea tämä oli, sanoi hän sitten minulle.

Ei, meillä ei sitten siivottukaan suuria, kunhan järjestettiin tavarat paikoilleen. Uusi yritys joku toinen päivä.

summertime?

Hotellin rannalta jokunen viikko sitten.

Silloin kun siellä ei ollut ketään muita.

Nyt se onkin jo auki, ja väkeä enemmän.

Tästäkö se kesä nyt alkaa?

easter

Jossain päin maailmaa vietetään pääsiäistä. Täällä ei, ainakaan näkyvästi. Niinpä meidänkin pääsiäiseen on kuulunut vain tämän aamuinen suklaamunien etsintä.

Päivät ovat kuitenkin vilahtaneet ohi, sillä tekemistä on ollut jokaiselle päivälle. Kiirastorstaina etsittiin sammakoita, pitkäperjantaina lapset olivat syntymäpäiväjuhlissa, eilen aloitettiin tämän kesän grillauskausi uuden grillin kastamisella. Tänään unohdettiin pyhittää lepopäivä ja siivottiin molemmat parvekkeet, toinen perusteellisesti. Kierrätettiin vanha grilli ja lastenrattaat ulos, jossa ne katosivat alle tunnin sisällä.Toisen roska on toisen aarre.

Nyt jatketaan poikkeuspääsiäistä ja kohta meillä herkutellaan munkeilla.

at work

Lasten koululla oli eilen liikuntapäivä. Oma-aloitteisesti lupauduin valokuvaamaan tapahtumaa ja koko päivä menikin urheilukentän kupeessa.

Tosin en tajunnut kuinka fyysistä valokuvaajan työ tosiasiassa on. Olin mahallani, kyljelläni, kyykyssä, kontallaan, istumassa, polvillaan, varpaillaan. Juoksemassa, hölkäämässä ympäri kenttää. Viiden kentällä vietetyn tunnin aikana en istunut hetkeäkään.

Liioin en kuvia ottaessani muistanut, ettei työ lopu siihen. 270 kuvaa odottaa nyt koneella tarkastelua ja jatkotyöstämistä. Lupasin ne valmiiksi lauantaiaamuksi.Ja lapset ovat lomalla jo.

Hauskaa kuitenkin oli ja vaikkei näistä kuvista uskoisi, joukossa on loisto otoksia. Uraa valokuvaajana en suunnittele mutta tarvittaessa voin heittäytyä nurmikolle uudelleen.