Kiireinen viikko. Päiväkodin esikoululaisten valmistujaiset, koulun ulkomaalaisohjelman hauskuus-juhla, syntymäpäiväjuhlat, jäähyväisiä lomille lähtijöille sekä niille, joiden kanssa seuraava tapaaminen voi tapahtua joskus tai sitten ei enää koskaan.Jäähyväisiin tottuu ja ei totu. On ihmisiä, joiden kanssa voi viettää aikaa paljonkin mutta he eivät kosketa sisimpään. Toisten kanssa jo ensimmäinen kohtaaminen voi jättää kehoon jäljen, joka kantaa pitkälle. Mutta jokaisesta kohtaamisesta, jokaisesta ihmisestä voi olla kiitollinen. Uskon, että jokaisen kohtaamani ihmisen myötä olen oppinut myös jotain itsestäni.
Lastemme koulu on paikallinen koulu mutta koulun oppilaat tulevat Libanonin lisäksi 23 eri maasta ympäri maapallon. Tänä vuonna, jos koskaan, tuo maiden runsaus on ollut positiivinen lisä. Siinä yhteishengessä, huolenpidossa ja toisten huomioonottamisessa mitä näillä lapsilla iästä tai kansallisuudesta riipumatta on, on aikuisilla paljon opittavaa.
5 comments:
Pitkästä aikaa taas täällä. Täälläkin kun on ollut kiireistä. Ihana kukkakuva!
Kaikkein ihanintahan olisi, jos saisi pitää kaikki ne ihmiset lähellään, jotka jättävät jäljen mutta toisaalta ihanaa että käyvät edes piipahtamassa.
Heli, kiireitä riittää lomaan saakka, helpottanee kuitenkin hiljalleen.
Onneksi on muistoja !
En kestä jäähyväisiä ollenkaan!
Ja mun on jotenkin kauhean vaikea tajuta ihmisiä jotka haluaa järjestää kunnon läksiäisiä, siis kiva että järjestävät, mutta itse en vaan pystyisi. Vollottaisin vaan koko ajan.
Livia, salainen aseeni on aurinkolasit :). Minusta ei ole ollenkaan jäähyväisiin, kiitospuheisiin tai muihin.Itken aina...
siis Liivia..
Post a Comment