22.3.11

hiding

Olen pulassa, naurettavassa pulassa, itseasiassa.
Piileskelen kotona, en vastaa puhelimeeni, enkä liioin avaa ovea.
Yksi naapureistani on päättänyt, että hän haluaa seurustella kanssani joka päivä.
Tuo hedelmiä ja paikallista ruokaa maisteltavaksi. Se tarkoittaa sitten sitä, että lautasta palautettaessa, se viedään takaisin täytettynä. Joka taasen tarkoittaa sitä, että leivottava on.
Mies nauraa kirjaimellisesti partaansa, tytär kieltäytyy toimimasta lähettinä.

Toivon, että kyseessä on vain hetkellinen häiriötila, ei pysyvä.
Korjausyritys normaaliin tapahtuu tänään, kun luovutan supermarketin kampanjasta keräämämme muutamat ylimääräiset tarrat hänelle.
Tosin en anna 50 kappaletta, mitä hän saattaa odottaa, vaan kokonaiset neljä.
Loppuukohan tämä naapurisopu tähän ?

7 comments:

Satu said...

Apua, naurattaa! Ymmärrän hyvin tuskasi! Minäkin piileskelisin!

Marja said...

Ai tällaistakin voi olla... ;)

Nimim. "Naapurit eivät tervehdi"

(Ymmärrän kyllä hyvin. Minäkään en kestäisi tuota.)

Jael said...

Oi oi minäkin piileskelisin;D Helsingissä samassa talossa oli kerran egyptiläinen naapuri,joka toi kerran ison lautasen täynnä ihania leivonnaisia (ja pyytämäni leipäreseptin..) ja vasta muutama vuosi myöhemmin,kun en enään siinä talossa asunut,tajusin ,että olisi pitänyt viedä vastalahjaksi sama täytettynä takaisin.Jospa teet jotain mautonta heille,niin ehkä sitten luopuvat tuosta;D

Anonymous said...

Minusta et ole ollenkaan niin naurettava kuin minä itse.
Minä pakoilen yhtPä naista joka tulee samalta bussipysäkiltä koululle.
Hän r-a-s-i-t-t-a-v-a koska haluaa puhua koko ajan, aiheet ovat aivan puuta heinää, poukkoilevat sinne tänne, hän vie kaikki voimani, hän yrittää löytää koko ajan jotakin joka voisi yhdistää meitä, joka voisi tehdä lapsistamma kavereita jne.

Vaihtelen kadunpuolta, menenin ratikalla kouluun vaikka tulee pidempi matka jne.

Mutta en vaan jaksa.
Mielestäni olen nÄyttänyt kaikin maailman keinoin etten halua puhua ainakaan KOKO AJAN....

Kirsikka... said...

heh heh.....kuulostaa niin tutulta!
Mitäs jos unohdat lautasen? :)

pikkujutut said...

Satu, nyt jo naurattaa itseäkin.tosin nyt meillä on pussillinen sitruunoita ja kakkua, arghhh :).

Ilona, tervetuloa tänne, täällä tervehditään ja kysytään ihan kaikki maan ja taivaan välillä. Suomessa minulle jää tämä tyyli päälle ja tervehdin kaikkia porraskäytävässä-mikähän mahtaa olla maineeni siellä :).

Yaelian, mämmiä tässä suunnittelin mutten voi :)Kyseinen naapuri on ystävällinen mutta nyt kun sai tietää syyn niin itkälle Suomi-lomalle, olen ollut hänen suojeluksessaan :).

Piilomaja, ohoh, tämä tapaus on paljon vähemmän vaivaivaksi, luulisin.Ymmärrän täysin sinua, raskasta pakoilla ja raskasta kuunnella. Harmittavinta on se, että oma energiavarasto valuu tyhjiin pienessä ajassa, ainakin minulla.

Kirsikka, kunpa voisinkin unhotaa lautasen, mutta se on vuokraisännän :). Täytyy ostaa muovilautasia.Sinulla varmaan on paljon enemmän kokemusta :)

Vilijonkka said...

Hih, mä repesin. Postauksesta on jo muutama päivä, että kerropa nyt miten kävi!

Meillä kiianalaiset naapurit karttavat kuin ruttoa ja tervehtivät vain hyvin eteäisesti, ehkä, mutta nuo ameriikkalaiset tuovat olemuksellaan hauskaa vastapainoa kokonaisuuteen.