Viisi kysymystä, viisi vastausta.
1. Milloin aloitit blogisi ?
Kesäkuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta blogin aloituksesta. Samaan aikaan aloittamani paikkakuntablogi kärsi kuvainflaation melko nopeasti ja katosi bittiavaruuteen.
2. Mistä kirjoitat, mitä käsittelet ?
Blogi on sekametelisoppa, tilkkutäkki, kukkakimppu, moniottelu. Pieniä asioita, pieniä hetkiä elämästämme.
3. Mikä tekee siitä erityisen ?
Ensin ajattelin, ettei tähän voi vastata. Miljoonien blogien maailmassa kaikki ovat erityisiä omalla tavallaan. Vähän niinkuin ihmiset. Siinä se vastaus on.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin ?
Parantuneet internetyhteydet, saimme kaapelin. Olimme palanneet tänne takaisin evakkoreissultamme tammikuussa 2007. Kaikki oli samalla tavoin kuin ennen, mutta mikään ei kuitenkaan ollut samanlaista. Halusin nähdä kauniita asioita kun rumat asiat meinasivat upottaa alas. Nauttia arjesta. Blogiin pystyi tallettamaan kauniita, pieniä asioita muistiin.Sen olin hoksannut muista blogeista. Kertoa kuulumisia perheelle, suvulle ja ystäville.
5. Mitä haluaisit muuttaa ?
Oleellista olisi ehkä löytää blogin syvin olemus, saada tälle punainen lanka. Pysyä kuosissa. Mutta sitten tämä blogi olisikin ehkä jotain muuta. Jos pikkutarkaksi heitäydytään, voisi kuvat ja päivän teksti olla yhteneväisiä, edes joskus.
Lähi-itä heittää lahjan eteenpäin muualle Lähi-Itään, Afrikkaan, Aasiaan, Amerikkaan, Austraaliaan ja Eurooppaan. Sinne, missä juuri sinä olet. Ole hyvä.
7 comments:
Näitä pieniä arkipäivän ihmeitä on ilo käydä täältä poimimassa. Ihailen erityisesti kykyäsi nähdä pientä, kaunista ja pehmeää, kuten tämänkin päivän kuvat todistavat. Niistä ammennan eniten.
Mun mielestä sun paras on juuri tämä tämmöinen liikkuva ja katseleva ja kuunteleva "punainen lanka".Pienet oivallukset ovat usein se syvin viisaus..
tai jotenkin niin ..mä tykkään juuri näin kun sinä täällä teet.Kiitos vielä Tiny little thingistä!
Voi vitsit kun olisit tässä naapurissa saisit juuri paistettuja (neljäs tytär!) laskiaispullia mansikka hillolla ja kermavaahdolla..ja kuumaa pannukahvia(mies on lomalla -hän jaksaa jauhaa papuja)
Mukava on näitä vastauksia lukea. Itsekin pitäisi samaan lahjaan vastata....Kohta varmaan.,..
Minusta on juurikin hyvä, että blogit ovat kuin ihmiset. eivät liian suunniteltuja ja mietittyjä. Sellaisia elämän ja päivien tilkkutäkkejä. Kolahti tuo kuvauksesi kauneuden tarpeesta rumuuden keskellä.
Moniottelu! :)
Tykkään kovasti sun kuvista, ihanat tässäkin ja sulla on kaunis punainen lanka teksteissäsi. Olen iloinen, että olet täällä ja voin käydä kylässä. Voi hyvin!
Kupla asiaan vielä tarkennusta ja Timolta tarkistettu. Vihreä silloin, kun asuttiin Yliopistonkadulla -86 tai -87 ja keltainen, jossa musta konepelti talviautona, kun asuttiin Rajakadulla ennen Minnan syntymää -93.
Minusta tämä sinun blogi on UPEA. Nautin kuvista ja kuulumisista näin, koska facebook on työni vuoksi minulle mahdoton väline.
Aurinko paistaa ! t: Tiina
Ihan ensimmäiseksi kaikille- kiitos kauniista sanoistanne, olen aivan mykkänä. Enkä edes kalastellut mitään teksteillä :). Olette ihan huippuja kaikki.
Katriina, ilo on kokonaan minun puolellani.Mukavaa välittyy sille puolelle se, mitä itse ajattelee näkevänsä.
Maria, voi sinua :). Ehkä näenkin vain pieniä asioita, suuret kokonaisuudet ovat toiten heiniä. Olisin teillä viivana, jos tuollaisia herkkuja olisi tarjolla.Ehkäpä joskus :).
Yaelian, ollos hyvä, ja seuraavaksi sinun lokse lukemaan..:)
HUvilassa, juuri noi, ei liian suunniteltua tai laskelmoitua. Se rumuus silloin oli lähinnä mentaalitasolla, sodan jäljet oli suurin piirtein jo korjattu.Mutta ihmisten mieli voi olla hyvinkin rumaa.
Satu, moniottelu, joo.Tuli mieleen kun olin juuri tuulut juoksulenkiltä :).Kiitos kovasti sinunkin sanoistasi.Hyvä on jos lanka on hallussa ainakin jokaisessa postauksessa:).
Tiina, no, edelleenkään ei mitään kuvaa teidän autoista..varhaisdementia kyseessä. Sinun olikin parempi kehua, muuten olisi tullut sanomista :)Juu, ja pysykin poissa FB:sta, kaiken varalta.
Post a Comment