31.8.09

miksi

Eilen illalla, marketin pihassa, joku dootti päätti kokeilla avaimensa terävyyttä autoomme.Terävä oli avain (tai mikä lie), maalia irtosi peltiin saakka ja ovessa on mukava jälki.

Kun ei tuo lappua tekosistaan jättänyt, jäin miettimään kukahan mahtoi tempun tehdä. Oliko teon tekijänä ne kaksi naista, jotka happamasti tupakka suussa meitä katsoivat kun parkkeerasin. Vai kenties yksi tai kaikki kaupan seinustalla notkuneista mopopojista. Vai joku ihan muu.

Sinällään tälläisiin vahingontekoihin on jo tottunut. Israelissa vastavanlaisilla tyypeillä oli tapana vetää viivat tiettyjen autojen kylkiin,mielellään molemmin puolin. Libanonissa taasen on tapana tehdä lommoja oikein urakalla naapurin autoon.

Yhteistä näille tapauksille on se, että kohde jää miettimään kysymystä miksi.

30.8.09

rennosti ahertaen


Tämä viikonloppu on ollut niitä, jolloin asiat etenevät juuri niinkuin niiden pitääkin. Rentoa menoa, lepoa ja monta tehtyä asiaa. Yksi lista lyhenee, toinen pitenee.

Tätä draivia ei parane päästää karkuun.

29.8.09

lauantai


Rauhallinen aamu. Kiireetön kirjastoreissu. Lounas kaupungilla.
Kauppakassi pullollaan ( näytteeksi annettuja) tarroja, ilmapalloja, karkkia, koiranruokaa ja yhden cd-levynkin saimme. Ja voidenäytteen.
Sen päälle elokuva ja karkkipäivän herkut.
Nyt vielä sauna ja iltapala.

Mukava lauanatai.

28.8.09

eilisen parhaat


Eilen, pikkumiehen kanssa, ihan vain me kaksi, kaupungilla.
Kuolemattomia lauseita, jotka osuivat ja upposivat.

" Ei, ei ole ollenkaan sinun tyylinen", hameesta, jota tutkiskelin.
"Sulla on niin monta laukkua, ettet uutta tarvitse", laukusta, jota myös tutkittiin.
"Mutta jos todella jotain haluat, etkä ilman voi olla, niin osta sitten", armeliaasti nähdessään äitinsä epäröivän.

Ja lopulta kotona.
" Äiti, room service, mulla on jano."

25.8.09

piikikkäitä kukkasia


Kesäloman alussa hankimme shaktimaton.
Emmekä ole katuneet.
Maton ahkerin käyttäjä on pikkumies,
joka iltaisin rentoutuu paidatta tämän päällä.
Kymmenen täyttä minuuttia.
Se on onnea.

24.8.09

rationaalista


Katsoin tämän ja tämän.
Samaan aikaan luin Helena Rannasta kertovaa kirjaa.

Kaikissa oli jotain samaa. Sitä sellaista ahdistusta, joka häilyy siellä jossain. Tunkeutuu pinnan alle, jota ei aina edes tunnnista. Joihinkin se vaikuttaa vahvemmin ja vie mennessään. Toiset selviävät paremmin. Helena Rannalla oli omat keinonsa sen torjumiseen. Mielestäni järkevät ja myöskin ainoat mahdolliset, jotta hän voi työtään tehdä. Toimenkuvani tuolla maailmalla ei ole yhtä merkittävä ammatillisesti ( kun sitä ammattia ei ole) kuin Rannan mutta huomaan omaavani aika samanlaisen ajattelun. Rationaalisuus on ainoa tehokas tapa toimia, sanoo Ranta. Siitää syystä tai sen ansiosta listoja tehdään täälläkin taas kiireellä mutta ajatuksella tulevaa vuotta varten.
*
Kirjan alla näkyvä vaatekappale on ehkä tämän kesän paras, järkevä (ja melkeinpä ainut) vaateostos. Sisko sanoi, et kai vain ole ostanut...onko tuo... Johon sanoin vain että joo, on se....huokaisten. Serkku sanoi, ihanaa,vihdoinkin väriä...Olin kenties näyttäytynyt liian mustissa koko kesän ajan. Väriä en elämääni kaivannutkaan ennenkuin tuon näin. Järkevää tai ei, on se vaan niin ihana.

20.8.09

*


Olo on melkein kuin woodoo-nukella.
Rokotukset on nyt saatu yhtä lukuunottamatta.
Pneumokokki-rokoite on vielä haettava apteekista.
Kolerarokoite jätettiin nyt ottamatta, omasta aloitteesta.
Voisiko sanoa, että taikauskoisesti ajattelen kun rokoitetta ei ole, ei mitään luonnomullistustakaan tule.
Vai menisikö se sittenkin toisin päin ?

Onneksi tapasin eilen hänet.
Ilman häneltä saatuja maukkaita mustikoita, olo olisi enemmän kipeä.

18.8.09

lisäneliöitä


Olin tänä vuonna jo huokaista helpotuksesta, kun tavanomaista asuntokuumeilua ei tullutkaan, pikemminkin päinvastoin. No, en sitten huokaissutkaan. Viimeisten viikkojen ajan on mieli ollut myllerryksessä.

On mietitty olisiko, ehkä, kyllä, toimii, idea hyvä, kaikki seinät pois, reikä siihen,ei mitään järkeä sittenkään, reikä umpeen, liian kallis, liikaa remontteja tulossa.Huvi ja hyöty miinukselle. Ei siis meidän juttu. Ilman niitä lisäneliötä on siis elettävä. Mutta mikä parasta. Ei edes harmita.

Ja kun niistä mietinnöistä päästiin, sama rumba uudestaan. Makee, todellinen perhekoti, rauhallinen alue, tulee mieleen lähiö,osoite on kyllä just se mikä pitäisi ollakin tuolla alueella, remontteja tulossa siihenkin, kaatuisi sekin väliseinä, siihen voisi tehdä aukon, montaa kivaa juttua ja aika monta porrasta.

Tätä ei onneksi tarvitse päättää nyt. Seurataan kuumeen kehitystä.

17.8.09

valkoisia ajatuksia


Valkoisia ajatuksia on ollut ilmassa tämän kesän. Keveitä, puhtaita ja uusia. Hyviä ajatuksia.
Niitä ajatuksia on punottu nyöriin ja vielä punotaan lisää.
Jotain uutta on tulossa, sen jo tuntee ja näkee.

16.8.09

tänä kesänä



Elettiin saaristolaiselämää.

Pikkumies oppi soutamaan, isosisko melomaan. Pikkuvene sahasi saaren ja mantereen väliä, ystäviä piti nähdä. Huippuhauskaa oli hyppiä laiturilta veteen pelastusliiveillä ja etenkin uimalelujen kanssa. Virvelöintiä yöaikaan. Mutakylpyjä, kirjan lukemista laiturilla.

Veden äärellä on hyvä olla.

14.8.09

irtiottoja


Sinne ne lapset taas lähtivät. Kavereille ja kavereiden kanssa kauppaan, jäätelöä ostamaan. Kyllä he osaavat, niin nuo sanoivat ja menivät.

Osaavathan he,ihan varmasti. Moni samanikäinen on jo konkari. Mutta nuo pumpulissa pidetyt, tajuavatko kaikkia vaaratilanteita. Huomaavatko katsoa tietä ylittäessään liikkuvia autoja, kiertävätkö kaukaa puiston laitapuolen kulkijat, muistavatko vaihtorahat ja tulevat ehjinä takaisin kaiken tuon jälkeen.

Tämä napanuoran venyminen onkin rankempaa äidille kuin lapsille.Täytyy vain luottaa ja uskoa. Toivoa parasta. Olisiko tähän hommaan tarjolla turvaverkkoja ja henkisiä pelastusliivejä ? Ostaisin muutamat.

13.8.09

päivän diagnoosi

Tämän päivän diagnoosi on ollut lorvikatarri. Paljon tehtävää, vähän halua. Päivä on mennyt diagnoosia parannellessa, lähinnä suklaan voimin. Tosin teimme koko perheen voimin pyörälenkin ja ajoimme tziljoonaa ( pikkumiehen sanoin).

Ehkä tauti on voitettu huomiseen mennessä näillä dropeilla.

12.8.09

tänään


Satoi vettä.
Ensin lujaa, sitten hiljempaa kunnes illalla vain tihuutteli.
Aamulla oli vielä lämmintä, illalla jo viileää.

(Kuvat kesän ensimmäisestä sateestamme heinäkuulta. Harvinaista herkkua nämä vesisateet, näitä ei ole juuri tuolla toisaalla näkynyt.)

11.8.09

veikkoset




Kumarrus oikealle.
Kellahdus.
Kumarrus vasemmalle.

Veikeitä veikkosia ovat nämä sarubobot.
Ohje täältä .

9.8.09

kesän hulluin lupaus

Toisinaan ei kannata sanoa ääneen ajatuksiaan. Ei sitten ollenkaan. Yksi asia kun voi johtaa toiseen. Parin toisiinsa liittyneen keskustelun tuloksena lupauduin kutomaan maton. Ihan oikean maton.Vanhoista lakanoista. Serkulle, joka varmasti muistaa.Lupautui myös lakanansa repimään..

Onneksi tälle lupaukselle ei ole aikarajaa. Sitten joskus. Ja ne omat taidot? Jos sitä yläasteikäisenä kykeni kutomaan poppanarepun niin kyllähän sitä keski-ikäisenä yhden maton valmiiksi saa.

Luulisin.