Tässä se nyt on, ensimmäinen ja ainoa virkkaamani peitto. Jäi kesken, kun kaupasta ei sinistä lankaa enää löytynyt. Tietysti olisi voinut jostain laskea paljonko lankaa tarvitaan. Yhdistämisessäkin tuli hoppu eikä suunnitteluun pahemmin aikaa jäänyt. Kylmiin öihimme tarvitsimme lisälämmikkeitä ja tämäkin tuli tarpeeseen. Vähän olen ylpeä tästä saavutuksesta. Kynnys seuraavan peiton tekoon on matalalla. Ei se mitenkään mahdoton homma ollutkaan.
12 comments:
Onpas nätti peitto! Minulla on yksi isoäidin neliöistä koostuva peitto pahasti keskeneräisenä kaapin pohjalla, vaikka peitosta ei ollut edes tarkoitus tulla kovin iso. Vauva, jolle peitto oli tarkoitettu on jo yli vuoden ikäinen... Peiton virkkaaminen oli kivaa, mutta jotenkin tuo loputon lankojen päättely vei kaiken innon ja se tilkkujen liittäminen yhteen olisi myös aika tuskaisaa touhua.
Hieno kuin mika - Onnittelut!
Vautsi, tuollainen onkin hiemaan työläämpi homma. Hieno tuli!
Mitä materiaalia lanka on? Olen vaan saanut karvaasti kokea, ettei Pariisista meinaa villaa saada, vain jotain sekoitteita. Virkkaa siinä sitten oppilaiden kanssa pannulappua polyesteristä! Muistan sun joskus kirjoittaneen paikallisten vaatteiden olevan keinokuitua.
Ekub, ilman tuota kylmäaaltoa, olisi tämäkin pussin pohjalla. Ja päättely on se kaikkein ikävin juttu. Matkan varrella noita ruutuja tehdessä oppi päättelemään ja nyt seuraavan (?) kanssa teenkin eri tavalla.
m'mam, kiitos ;).
Vilijonkka, siinäpä se syy miksi en niin kauheasti ollut langan perään. Tämä on 100% akryyliä. Ostin kasan lankoja vain siksi että halusin todella oppia virkkamaan ja Suomesta en hoksannut lankoja hankkia.Helppo oli kyllä virkata.Mutta kyllä se oikea peitto tehdään sitten ihan villasta. Tämän lahjoitan jonnekin joskus muuttaessamme.
Hieno on!
Yhdistämisen olet tehnyt hyvin kans.
Minä en oikein keksinyt miten tehdä sen (enkä ole malttanut ottaa selvää) joten omani on ikuisesti kesken.
Onnittelut hienosta työstä.
Minäkin haluaisin tehdä isoäidinruutupeiton. Työn suuruus vain hirvittää ja en osaa valita siihen värejä.
Kun opin tekemään neliöitä, saan sitten opettaa sen eräälle rouvalle. Hän on aloittanut vauvalle vaunupeiton. Tuo vauva lähentelee nykyisin kolmeakymmentä.
Onneksi olkoon, ison työn olet tehnyt. Kaunis peitto!
Näin muuten yhdessä televisio-ohjelmassa papparaisen keinutuolin selkänojalla lepäämässä sellaisen isoäidinneliöistä tehdyn viltin, jossa ne neliöt olivat tosi suuria. Keinutuolin selkämykselle niitä mahtui vain kaksi neliötä vierekkäin. Siinä olisi peitto, jonka langanpäät varmaan jaksaisi päätelläkin, eikä neliöiden yhteenliittämisessäkään olisi niin paljon hommaa! ;)
Kaikille kiitos onnitteluista! Motivoi nyt uuden aloittamiseen, sitten Suomessa ;).
Violet, Kurkkaa pinja-g.vuodatus.net - sieltä löytyy kuvien kera ohjeet yhdistämiseen ja vinkkejä myös ;).
Helmiina, ei kannata turhaan pelätä. Minullahan tuo ei ole iso mutta riittävän suuri kuitenkin. Värit onkin se toinen hankala.Kirkkaita,hempeitä, sekaisin vai sävy sävyyn..Huh!
Ekub, sellainen iso ruutuinen olisikin tosi kiva ja se kiehtoo mutta siinä värit pitää olla tarkkaan harkittu ( ainakin omalla kohdallani), välillä tuossa omassani tympi värit ihan kunnolla.
Kaunis peitto ja onnittelut isosta työstä!
Osaisipa itsekin virkata kunnolla..
Aivan ihanalta näyttää virkkaamasi peitto. Eikö olekin ihana tunne kun peitto on valmis ja sen sisään saa käpertyä!
Yhdistäminen on minunkin mielestä se vaikein juttu! Hieno on peittosi, todella hieno! Hyvät väritkin.
Ja tuolla alhaalla mieletön nappipurnukka, sinne kun saisi työntää kätensä!
Post a Comment