12.1.13

observations

Näiden ulkomaan vuosien jälkeen ei lomalle henkisesti sujahtaminen enää tapahdu hetkessä. Eikä toisessa.

Ensimmäisenä aamuna herään klo 4.00 ja päässäni soi "allaaaah akbaaaar...". Vie hetken tajuta, että se kuuluu vain omassa päässäni.
Lapsi kysyy, voinko mennä suihkun, onko lämmintä vettä. Huudan perään, jätä muillekin lämmintä vettä. Toinen kysyy kello 8.00 milloin on aamu. Sammuttelen valoja pois jatkuvasti ja vain yksi valo palaa huoneessa.

Kassalla kortilla maksaessa katson debitiä ja creditiä eikä päässä raksuta kumpi on pankkikortti ja tunnuslukukaan ei muistu mieleen, pieleen menee yhdellä luvulla. Sopertelen kassalle ja hienolle naiselle takanani jotain ulkomailla elämisestä.
En myöskään pysy ostosten normaalissa pakkaustahdissa, mummot ja papat vetävät ohi toisella puolella eikä kukaan kanna ruokaostoksia autoon. Jouduin turvautumaan lapsityövoimaan.

Autolla ajaessa yritän muistaa liikennevalot, ja pitää käteni irti tööttäys-painikkeesta.

Ja ne appelsiinit, niitä ei pussiin sujahda montaa kiloa. Mutta kaupankaan tuoremehua ei osteta. Piloille olemme menneet. Krantuiksi voisi joku väittää.

6 comments:

Anonymous said...

Kun serkkusi (veljeni) perheineen muutti Puolan vuosien jälkeen lapsen kouluun menon vuoksi takaisiin Suomeen ja Savoon, oli heillä monta ihmetystä silloin edessä. Yksi suurimmista oli ruuan hinta; erityisesti lihan. Mutta kaikkeen tottuu; myös niihin maksukorttilaitteisiin ja lakritsajäätelöön (se on niin hyvää !!). t: Tiina

Mine said...

Minä olen aina ihan pihalla siellä kassoilla, kun pitäisi itse tajuta laittaa kortti siihen vempeleeseen. Auton tankkaaminen tulee tuottamaan tuskaa, kun en ole joutunut sitä tekemään kahteentoista vuoteen. Joka kerran etsin vesipulloa, josta kaataa kahvin keittimeen ja taas Turkkiin palatessa hurautan vahingossa vedet hanasta, vaikka ei saisi. En muista tarpeeksi pitkiä turvavälejä ja yritän muistuttaa itselleni, että ei sitten saa parkkeerata kun oikein päin tielle...

Yaelian said...

Sielläkö olette...Ne uudet laitteet kaupoissa aina ensin panee pään sekaisin.Ja minäkin tuppaan unohtamaan,että vihanneksia ja hedelmiä ei punnita kuin vasta kassalla...
Ihanat appelsiinikuvat!

Anonymous said...

Apua!!!! Huomenna kipin kapin postiin, ei aavistuskaan että olettekin täällä suunnalla.Ajattelin,ei oo hyvän Mielen paketilla kiirettä....ehkä joskus kesällä saat sen käsiisi....sorry!
Suloista lomaa!
Kirsikka

pikkujutut said...

Tiina, ruokaa saa täältä halvemmalla kuin tuolta meidän toisesta kodista, varsinkin sellaisia länsimaisia tuotteita, joten se ei vielä ole aiheuttanut ihmetystä. Leipä on täällä huomattavasti kalliimpaa.

Mine, joo, ja kun joka kaupassa on erilaiset laitteet.Yhden kun opit, niin jo toinen on erityyppinen. Vesijuttu on aivan sama.

Yaelian, täällä ollaan :). Meillä vihannekset punnitaan erikseen sekä siellä että täällä.

Kirsikka, ei hätää, ennättää myöhemminkin. Eikä meillä itselläkään ollut vielä muutama viikko sitten aavistusta millä kokoonpanolla tulemme. Nopeat liikkeet! :). Eiköhän tässä kohta ala lomastakin nauttia kun on saanut kaikki tärkeät asiat alta pois.

Kaisa said...

Havaintosi kuulostavat niin tutun oloisilta. Suomi-lomien ensimmäisinä päivinä tunnen olevani kuin turisti entisessä kotikaupungissani. Päällimäisenä kysymyksenä pyörii päässä aina "Missä kaikki ihmiset ovat?". Ja sitten, kun siihen tyhjyyteen ja autiuteen tottuu, niin paluu kotiin tuntuu jälleen kerran paluulta keskelle möykkäävää ihmismerta. Et ole yhtään kranttu, olet vain kahden kulttuurin välimaastossa, ja se jos mikä voi olla haastavaa.