1.11.11

dear yoga,

Thank you for being the only physical activity 
I've ever done that makes me feel like 
I've had a massage afterwards. 
Cheers, me.
*
Pitkästä aikaa eilen joogaryhmässä. Huomasin, miten helppoa on itsekseen joogatessa huijata itseään. Ryhmässä joutuu tekemään enemmän ja tehokkaammin. Notkeuskin on kadonnut, ainakin osittain, kun käsipainot ovat tulleet mukaan treenikuvioihin. 
Marraskuu olkoonkin joogakuukausi.
Namaste.

4 comments:

Jael said...

Ja minä kävin aamulla pilateksessa...Vasta toka kerta ja jouduin lunttaamaan paljon...Mukavaa joogakuukautta!

Anonymous said...

Voi että !? Jooga kuulostaa ihanalta !! Itse olen kauhea puupökkelö, enkä taivu mihinkään suuntaan - paitsi ehkä selälleni iltaisin; sillonkin tajuttomana ! t: Tiina

Mine said...

Minä vannoin, että kun pienin lähtee koulutielle, otan kuntosalikortin ja etsin kadonneet lihakseni. Ensin pitäisi löytää se selkäranka, sillä viikot vierii koulun alkamisesta ja en vieläkään ole selvinnyt kuntosalin ovelle. Vihaan kaikkea liikuntaa, mutta kyllä se on niin, että olen siinä iässä, jossa viimeistään pitäisi ryhtyä tekemään jotakin. Siis jos meinaa säilyä terveenä ja elinvoimaisena.

Piikki tuli siis lihaan täältä, kun toiset ne menee ja tekee. Toisten suunnitellessa ihan loputtomiin.

pikkujutut said...

Yaelian, oi, pilateskin olisi ihanaa- sitä joutuisi vain tekemään itse täällä, lusmuilijana odotan Suomea -nauti, kohta teet jo kuin olisit aina tehnyt.

Tiina, hahaa, vedänkin sulle session kesällä :). Tämä on lupaus! Meidän neiti on ihan ässä joogassa-notkeampi kuin äitinsä.

Mine,hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :). Motivaatio löytyy joko tehdessä tai sitten keksit jotain muuta kuin sen kuntosalin, jos se on se mikä tökkii. Aloitin itse aikoinaan kävelemään/juoksemaan(enkä vieläkään suuremmin nauti molemmista). Jutun juoni oli se, että heti lapset vietyäni kouluun, jatkoin lenkille. Ei voinut huijata. Pidän peukkuja että innostus tulee.