13.9.11

less than 72 hours

Alle kolme vuorokautta eloa täällä ja olen valmis palaamaan sivistyksen pariin.
Sinne, missä yhteiskunta toimii.
Sinne, missä palvelu pelaa.
Sinne, missä arki on helppoa.

Kyse ei ole siitä ettenkö ole yrittänyt. Olen ja useamman vuoden.Pisimpään kuin kukaan muu täällä. Moni on luovuttanut jo puolessa vuodessa, osa parin kuukauden jälkeen. Olen tehnyt töitä. Olen muuttanut suhtautumistani, asenteitani, ajatuksiani.Olen yltiöpositiivinen, tsemppaan itseäni ja muita, yritän nähdä asioista aina hauskan puolen, niistä inhottavimmista ja vaikeistakin. Olen kärsivällinen, ymmärtäväinen, rauhallinen. Kuuntelen valheet, perättömät lupaukset, rehentelyt.Yhä uudelleen ja uudelleen luotan ja uskon. Taistelen sarkasmia vastaan. Taistelen epätoivoa ja masennusta vastaan. Iloitsen ihan pienistä arjen asioista, sillä niistähän se kokonaisuus muodostuu. Hengitän rauhallisesti. Huumorin ja myönteisyyden kukkasilla ympäröin arkea.

Sitten tulee hetki, jolloin kaikki edellä mainittu katoaa ja sanon:

Missä perkeleessä (anteeksi) se sähkömies on?

5 comments:

Virpi P. said...

Voin kuvitella. Sikäläisillä asenteilla ei bkt nouse. Toivottavasti kiroilu helpotti vähän.

Mutta kaunista jälkeä saat kamerastasi ulos!

Jael said...

Voin ihan kuvitella miltä tuntuu...kaikki teillä taitaa olla shwaija shwaija ja pitkää pinnaa tarvitaan.Yritä kestää,tsemppejä!

anumorchy said...

Tervetuloa naapuriin taas! Kylla se siita vahitellen..
Teilla on liian pitkat Suomi-lomat. Sen jalkeen paluu on viela vaikeampaa.

Kirsikka... said...

Tämän kesän jälkeen töihin paluu minulta oli oikein tervanjuontia....ei huvittanut ei millään, ja vieläkin lyö vastaan!
Yksi ihana uutinen>> Kävin henk.kohtaisesti korukaupassasi, ja ajttelin silloin sinua <3
Miten maailma on pieni .
Iloa päiviisi!

pikkujutut said...

Katriina, no ei nouse ei. Raha mitä saadaan valuu suoraan jonkun omaan taskuun. Parempi ottaa kauniita kuvia kuin kiroilla koko ajan ::)).Kiitos!

Yaelian, swaija swaijaa on ja välillä ei kiinnosta koko asia. Välillä mietin, että missä se kuuluisa paikallinen ystävällisyys ja auttavaisuus oikein on? Ei ainakaan siellä missä sitä ihan oiekasti tarvittaisiin..No, eilinen oli yksi niitä rasittavia päiviä...

Anu, ilman pitkiä Suomi-lomia en kestäisi tätäkään vähää :). Surullisinta on se, että mikään ei muutu paremmaksi ja tässä ajatteln lähinnä näitä paikallisia ja heidän lapsiaan..mikä onkaan tulevaisuus?

Kirsikka, no harmillista.Toivottavasti työinto palailee. Täällä tämä on tätä normaalia eloa mikä ei valitettavasti ole paremaan päin mennyt. Harmillista ja surullista näiden paikallisten puolesta, sillä samat ongelmat on heilläkin ja he eivät saa useamman kuukauden irtiottoa...
Hienoa, eikö olekin ihana kauppa :)