7.9.10

time flies



Posti toi kiitoskortin ripille kesällä päässeeltä.
Toinen valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin.
Tyttärellä esimurkkuoireilua.
Pikkumiehellä hauiksen kohdalla papu ja hartiat kuin ladon ovet.

Vastahan heistä jokainen oli paljon paljon pienempi.
Minne nämä vuodet katosivat ?

Tämä musiikki mielessä.

2 comments:

Lissu said...

Vuodet vain kuluvat. Kerrostuvat meihin. Ulkoisesti ryppyinà (esim minà) ja sisàisesti muistoina, elàmyksinà, kokemuksina. Semmoista se on. Elàmà. Haleja ja rutistuksia!

pikkujutut said...

Lissu, sellaistahan se on.Aina ei sitä ajan kulumista ei edes hoksaa ja sitten se pamahtaa kasvoille todenteolla.Elämä on, juuri tälläistä.