15.12.08

paivan ihmetys

Kun libanonilainen mies menee naimisiin ulkomaalaisen naisen kanssa, lapsista tulee Libanonin kansalaisia syntymassaan ja vaimolle voidaan hakea kansalaisuutta.Automaattista.

Kun libanonilainen nainen menee naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, lapset saavat/joutuvat ottamaan isansa kansalaisuuden ja vaikka asuisivat Libanonissa, maksavat vuosittain oleskeluluvasta (300 dollaria), eivat voi hakea valtion virkoja eivatka omistaa yritysta tai asuntoa. Yhtena perusteluna talle on se, etta muuten maahan tulee liikaa ulkomaalaisia.

Ontuuko teoria vai perustelut mutta joka tapauksessa en ihan ymmarra.

12 comments:

s a n s k u :) said...

Hoh. Arsyttava juttu.

M'man said...

En oikeastaan minakaan.

Ei kuullosta loogiselta, ainakaan minulle tarpeeksi hyvin perustellulta.

Jael said...

??? I don't get it......outoa tosiaankin!

ice princess said...

en tiia tunnettako toisenne jo, mutta tassa on mun kavereiden blogi. saattaa olla jotain yhteista. ehka?

http://maikusasi.com/

pikkujutut said...

Sansku, minulta meni kahvit vaaraan kurkkuun kun taman ensin luin netista, sisainen tasa-arvominani nousi pintaan samantien :).

M'man, ei ole loogista ollenkaan.kts. yaelian kohta.

Yaelian, tassa maassa politiikka ja uskonto kavelevat kasi kadessa. Ymmarrykseni mukaan tassa kohtaa pelataan etta tasapaino sekoittuisi jos aviomiehet voisivat hakea kansalaisuutta, joukossa kun olisi varmasti paljon palestiinalaisia.

Ice princess, kavin kurkkaamassa blogia, akkiseltaan en voi sanoa etta tunnetaisiin tai tiedettaisiin mutta koskaanhan ei tieda mita tapahtuu :). Yhteista - en keksi muuta kuin maa, josta toinen ystavistasi on kotoisin ja jossa me,suomalainen expatperhe nyt olemme.

Vilijonkka said...

Voisiko kyseessä olla libanonilainen logiikka? Se lienee sukua monen muun "eksoottisen" maan logiikalle.

ice princess said...

No lahinna sita maata ja syntyperaa juuri tarkotin. Ehka kaukaa haettu, mutta ku itekki asuu ulkomailla niin aattelin vaan vinkata juuri suomiseuran pikkujoulubileista tulleena. Tuntuu laheisemmalta kaukaa katottuna ja neki on varkanny tuon byrokratian kanssa useampaan otteeseen joka kuulostaa vahan ontuvalta.

pikkujutut said...

Vilijonkka, sitahan se on, eksoottista logiikkaa, jota suomalainen ei ymmarra.

Ice princess, kiitos vinkista. Voihan olla, etta joskus vaikka tormaamme. Mieheni ja mina olemme suomalaisia, joten olemme saastyneet tuollaiselta byrokratialta ja viela helpoitukseksi kaikki byrokratia mita tarvitsee hoitaa, sekin tapahtuu miehen tyopaikan toimesta. Mutta on tuttuja, joilla on omat byrokratian kanssa taistelunsa.

_hoya_ said...

No, mitä tuohon sanoisi. Me suomalaiset ollaan aina niin kamalan ylpeitä siitä miten meillä kaikki on niin paljon paremmin ja fiksummin kuin muilla. Eikä tarvitse kuin mennä 80-luvulle niin naisenkin asema täällä on ollut aika heikko. Suomessa asuvilla ulkomaalaisillakin on omat juttunsa kerrottavanaan systeemistämme :-)

Kiva kun kirjoittelet arkielämän hassuista asioista! Eri maiden käytännöt ja arki kiinnostavat kovasti!!

pikkujutut said...

_hoya_, tottahan se on asioilla on puolensa missa maassa tahansa. Tassa asiassa minua eniten harmitti lahinna tuo lasten kohtalo.Synnyt ja asut maassa, joka ei sinua kuitenkaan taysivaltaiseksi kansalaiseksi halua.

Taaltahan riittaisi tarinaa vaikka kuinka. Toisaalta olen kuitenkin ulkopuolinen, meilla ei ole sukulaisuussuhteita tahan maahan, joten tuntuma on aina expatin tuntumaa. Parhaani mukaan yritan kylla havainnoida ja selvittaa eri nakokantoja.

_hoya_ said...

Toivottavasti en "kuulostanut" tuomitsevalta. Myönnän kuitenkin, että entisenä ulkomaalaisena (siis kunnes joku verotoimistossa tajusi että minä olenkin suomalainen, jouduin hakemaan työlupaa joskus 80-luvulla) ja esim. hesarin toimittajan mukaan maahanmuuttajana (tässä kuussa oli artikkeli, joka nostatti aika monen "maahanmuuttajan" karvat), käyräni lämpenee aika herkästi, kun lähdetään ihmettelemään ulkomaailman outouksia.

Summa summarum, olen samaa mieltä kanssasi, että tasan eivät käy ihmis- nais- eikä lastenoikeudet. Valitettavasti.

Vilpittömästi olen iloinen blogistasi ja tavastasi kirjoittaa! Joten älä lannistu vaikka kommentoin hieman jyrkästi.

:-)

pikkujutut said...

_hoya_, en edes tahdo ajatella mita tuleman pitaa kun palaamme ;).

Erilaisia nakokulmia saa ja pitaakin olla, siitahan sita keskustelua syntyy. Ei tassa pienista hatkahdeta.Samalla tassa oppii itsekin miettimaan miten asioita ja mielipiteitaan esittaa :).