Vuosi sitten sain pussillisen tarroja ja niiden mukana vienon pyynnon tehda niista kortteja myyjaisiin. Tuolloin olin jo ahertanut vinon pinon kortteja ja pussi jai odottamaan uutta tilaisuutta.
Kehitysvammaisten koulun joulubrunssi on se paikka, missa naita kortteja tullaan myymaan, alle dollarin kappale. Tana vuonna koko juhla tuli vahan yllattaen, joten suunnittelu jai minimiin. Tavoitteena oli suuri kappalemaara ja saada tarrat kaytetyiksi.
Paikalliset rakastavat kaikkea mika kimaltaa ja valkehtii. Parhaiten menekkia on haa- ja vauvakorteilla. Syntymapaivakortit tulevat seuraavina. Joten niita suurin osa, ulkomaalaisille joulukortteja lahetettavaksi.
Askartelutuotteissa on kolme asiaa, joita olen vannonut valttelevani. Aariviivatarrat, 3D-kuvat ja CD-levyt. Ne eivat vain ole minun juttujani vaikka askartelukaupan myyja sanoi niiden olevan Suomessa suosittuja kortin tekijoiden keskuudessa.No, tassa asiassa en sitten ole massan mukana. Tai ainakin luulin niin...
Jo viime vuonna jouduin kayttamaan aariviivatarroja kortteihin. Kukaan ei pakottanut mutten niita raaskinut heittaa poiskaan kun ne kerran oli lahjoitettu. Sama juttu tana vuonna. Mutta silti ahdistaa. Noiden hologrammitarrojen kohdalla jouduin turvautumaan jo dopingiin. Punaviinilasi(t) auttoi. Seuraavaksi vuorossa on varmaan sitten ne 3D:t ja CD:t. Joten hiljainen pyynto, ei lahjoituksia, kiitos.
I made some cards for the charity. Something for weddings, birthdays...
Vuosi sitten sain pussillisen tarroja ja niiden mukana vienon pyynnon tehda niista kortteja myyjaisiin. Tuolloin olin jo ahertanut vinon pinon kortteja ja pussi jai odottamaan uutta tilaisuutta.
Kehitysvammaisten koulun joulubrunssi on se paikka, missa naita kortteja tullaan myymaan, alle dollarin kappale. Tana vuonna koko juhla tuli vahan yllattaen, joten suunnittelu jai minimiin. Tavoitteena oli suuri kappalemaara ja saada tarrat kaytetyiksi.
Paikalliset rakastavat kaikkea mika kimaltaa ja valkehtii. Parhaiten menekkia on haa- ja vauvakorteilla. Syntymapaivakortit tulevat seuraavina. Joten niita suurin osa, ulkomaalaisille joulukortteja lahetettavaksi.
Askartelutuotteissa on kolme asiaa, joita olen vannonut valttelevani. Aariviivatarrat, 3D-kuvat ja CD-levyt. Ne eivat vain ole minun juttujani vaikka askartelukaupan myyja sanoi niiden olevan Suomessa suosittuja kortin tekijoiden keskuudessa.No, tassa asiassa en sitten ole massan mukana. Tai ainakin luulin niin...
Jo viime vuonna jouduin kayttamaan aariviivatarroja kortteihin. Kukaan ei pakottanut mutten niita raaskinut heittaa poiskaan kun ne kerran oli lahjoitettu. Sama juttu tana vuonna. Mutta silti ahdistaa. Noiden hologrammitarrojen kohdalla jouduin turvautumaan jo dopingiin. Punaviinilasi(t) auttoi. Seuraavaksi vuorossa on varmaan sitten ne 3D:t ja CD:t. Joten hiljainen pyynto, ei lahjoituksia, kiitos.
I made some cards for the charity. Something for weddings, birthdays...
7 comments:
Anteeksi..nyt naurattaa;-)
Tajuan doping-tarpeesi.
Heh.
Makuja on niin monia. Onneksi.
Violet, nyt naurattaa jo itseakin mutta tehdessa ei ;)
Liivia, onneksi makuja on monia. olisin niin toivonut etta taalla olisi ollut joku joka olisi osannut naita tarroja kayttaa niin etta korteista olisi tullut kauniita. Mina en osaa, mielikuvitus ei toimi naiden kanssa.Silti on pakko toivoa etta joku ostaisi.Yritysta tehda naita ainakin oli.
Vau, sulla on ollut ihan korttitehdas!
Marita, niin oli,onneksi nyt jo ohi ;)
Täälläkin glitter ja koristelu käy kaupaksi. Tein viime vuonna joulukortteja vinon pinon ja sain niistä myytyä ehkä 10 (nekin ostajat luultavimmin ostivat henkisen painostuksen alla...). Lähetettiin kortit Suomeen ja olivat yhden kaverin myyminä menneet hetkessä :) Nyt suunnittelen just niitä vauvaonnittelu- ja hääkortteja toivottavasti paremmalla menestyksellä :)
mamae, minunkin pitaa varmaan kayttaa tuota henkista painostusta tai pakkomyyntia ;).Onneksi sait niita edes jonnekin myyntiin. Suunnittelu- ja tekointoa uusille korteille!
Post a Comment