... ja laulu raikaa. Huone kerrallaan, paiva kerrallaan. Tylsaakin tylsempaa mutta erittain antoisaa. Hamahakit ovat saaneet kyytia, samoin kuin jotkut pienen pienet harmaat otokat. Muurahaiset eivat enaa parvekkeelle uskalla, kova ja saalimaton kohtalo odottaa....niin no, siivosinhan jo kun tulimme ja joka paiva lattiat pesen mutta miten vasta nyt tuntuu silta, etta taalla on oikeasti siistia.Keittiopsykologi minussa sanoo, etta nyt se mielikin on, vihdoin ja viimein, vaeltanut tanne ja asettunut tahan elamaan. Rankkaa se valivaihe olikin.
7 comments:
Kiva, että oleminen jo helpottaa.
Mulla olisi suursiivuous tilauksessa. Melkein jo tilasin siivojaan ja tilasinkin mutta ei ehtisi silloin kun haluaisin eli siivoankin sitten itse :)
Marita, ei nama arjen sujuvuutta hairitsevat asiat tietenkaan poistu. Ne on ja pysyy mutta oppii taas elamaan niiden kanssa, eika jaksa pillastua jokaisesta vastoinkaymisesta.
Mietin ensimmaista kertaa siivoojaa minakin mutta sitten taas pistin hihat heilumaan ja nyt on jo siistia. Tata mustan polyn maaraa ei usko kukaan..;)
..paitsi ehkä minä. Olen niin fed up siivoamisen kanssa tällä hetkellä kun joka päivä lähtee musta vesi ja jalan pohjat täynnä likaa vaikka kuinka kuuraisi. En ole edes loman jälkeen vielä laittanut mattoja takaisin lattiaan koska olisivat likaantuneet jo.
Marita, sanos muuta. Tuntuu, etta tuota polya on enemman kuin koskaan.Vaikka aamulla pesen lattiat niin jo illalla on mustat jalkapohjat, eika meilla edes kavella kengat jalassa.
Jep, sama juttu. Meilläkään ei saa kävellä kengät jalassa sisällä. Ovet ja ikkunatkin yritän pitää kiinni ettei tuulisi hiekkaa sisään lisäksi mutta SILTI. Lattiat saa pestä vaikka kahdestikin päivässä eikä silti ole puhdasta.
Marita, heh, meilla on ikkunat ja parvekkeen ovet sepposen selallaan :)
No ei ihme, että on pölyä :D
Post a Comment