So far this morning has been anything than boring. Right now I'm
*
feeling - relief. After feeling happy, being horrified. Our daughter went to school with her dad and everything seemed to be ok. She went in and dad drove to work. After a while I got phonecall from school. There is no school today because of ashoura, a religious holiday. Secretary promised to send her back home with some one. During those waiting minutes,which were like hours to me, I watched a horror movie in my head.All the bad things what could happen. Where was my positive thinking ?! At last she was back home,just laughing and being happy she could tell and show to the driver where she lives.
*
drinking- my fourth cup of coffee. It's only 10.00 am. I think I need one more.
*
eating- a chocolate bar. At 10.00 am.This is not good.
*
thinking- to do -lists. Maybe we just take a break and go out.
*
knowing-everything is just fine and my bloodpressure will be fine as well.
*
wishing- you all a lovely weekend!
***
Tämän aamun jälkeen on kiitollinen että joskus asiat sujuvat paremmin kuin odottaakaan. Lapsemme elävät erittäin suojattua elämää ja esimerkiksi seitsemän vuotiaamme ei ole päässyt itse käymään missään yksin,aina tuodaan ja viedään. Viime kesän suomimuistoista parhaimmat ovatkin ne, joissa hän sai olla yksin ulkona, käydä kioskilla, tehdä jotain kodin ulkopuolella ilman aikuista, yksin. Itsenäistymisen opettelu on täällä hankalaa,mahdotonta. Mutta se on hankalaa myös pään sisällä,äidille. Pienin askelin ja kuitenkin suurin harppauksin.Tytär on valmis, mutta onko äiti.
Kiitos myös kimpuista,joita ojennettiin. Samaiset kimput kuuluvat kaikille blogini lukijoille ja etenkin teille, jotka jaksatte pysähtyä blogikierroksellanne kommentoimaan. You all make my day !
4 comments:
Heipä hei!
Heti kärkeen totean, että oletpa osannut vangita ruusun kauneuden ja herkkyyden. Upea kuva!
Kasvaminen on monta kertaa mutkallista! Pähkäillä onko ylisuojeleva vai liian salliva, missä kultainen keskitie? Lapsi tuntuu valmiilta, itse ei.
Omani ovat eläneet aina hyvin lähellä minua. Olemme kylläkin liehuneet vaikka missä, että sillälailla ei olla oltu pullossa. Olen yrittänyt antaa vapauksia pikkuhiljaa ja joitain juttuja on pitänyt oikein mankua, että on saanut(esim. oma kotiavain ja pysyy tallessa, kun sen lopulta sai).
Niin, kai yritän tässä sanoa, että ohuella jäällä luistellaan, ei ole mitään varmaa. Ehkä siihen ainutkertaisuuteen ja vaistoilla kulkemiseen perustuu myös hienous. No johan oli!;)
Mukavaa viikonloppua!
Kauhean hankala kysymys tuo itsenäistyminen. Täälläkään ei oikein voi lasten antaa mennä itsekseen, paitsi alakerran leipomoon. Mutta siinäkin on se ongelma, että jopa 9-vuotias saa kiskoa kaikin voimin kyetäkseen avaamaan ulko-oven... Sitä vain yrittää panostaa kesiin ja puskea silloin täysillä, vaan kyllä oli viime kesänä sydän syrjällään tytön lähtiessä kahden 11-vuotiaan mukaan pyöräillen pulikoimaan muutaman kilometrin päähän. Eihän tuo osaa edes liikennesääntöjä ja eksyisi tosi helposti Porvoossa. No, retki onnistui tosi hyvin. Ja täällä saatetaan viereiseenkin kortteliin.
Muuttp Kiinaan tuo hieman muutosta, onneksi. Siellä peruskoululaiset voivat kävellä itsekseen villa-alueella ja lapset pääsevät hakemaan itse kavereita ulos leikkimään. Ja koulukin on keskellä kyseistä aluetta, joten vievänä ja haettavana on vain 3-v. kuopus. Pestini lasteni sihteerikkönä on siis lopuillaan, jeee.
Samoin meillä lapset eivät oikein voi mihinkään vielä mennä yksin. Monesta syystä. Entä sitten että isompi (8 vuotta) jäisi yksin kotiin hetkeksi?
Minulle sopisi, hän ei uskalla.
Hmm.
Suomessa ollessamme mulla on tavallaan "päällä" nämä arkielämän säännöt ja tavat joten sielläkään en oikein osaa antaa enempää vapauksia - eivätkä pojat oikein tajua että siellä voisi turvallisemmin (?) ehkä mennäkin.
Mutta toisaalta. Jääkö sitä sitten jostakin paitsi vaikka hiukan vielä saatetaankin? Minusta ei ole pelkästään hyvä se suomalainen malli että niin monet menevät niin aikaisin niin moniin paikkoihin ilman aikuista.
Kottis,Vilijonkka,Violet,
Onneksi on muitakin joilla samoja kokemuksia.Helppoa tämä ei ole. Se mikä on sitten parempi, itsenäisyys aikaisemmin vai suojatumpaa elämää pidempään,siitä en tiedä.Kultainen keskitie ?Kunhan perusturvallisuus säilyisi.
Mutta sitten- keskustelin tyttäreni kanssa että kenenkään mukaan ei saa lähteä, karkkia ottaa tuntemattomilta,kertoa osoitetta yms.. ja sitten olikin perusteellisemman selvityksen vuoro kun vastakysymykset olivat miksi ei ja miksi ei saa lähteä katsomaan koiranpentua..Niin luottavainen hän on.
Loppuelämäähän ei voi suojella mutta kun edes niin pitkään että ymmärrys riittäisi ja tietysti harjoitella taitoja mutta kyllä tämä näitä harmaita hiuksia lisää, ainakin henkisesti.
Post a Comment