it's up to you...

Joskus toiset kirjoittavat sen auki, mitä itse ei sanoiksi saa.
Tämä.

the clearance

Tiedättekö sen tunteen, kun saa kaapin siivottua ja hyllyille mahtuu taas ?
Kun kaikki rikkonaiset tavarat saavat lähteä ?
Ja sen tunteen, kun käyttämättömät vaatekappaleet löytävät tien ovesta ulos jollekulle niitä enemmän tarvitsevalle?
Kun edessä on tyhjää tilaa ?
(Vaikka sisko väitti, ettei se tyhjä tila näy missään.)

Kuvitelkaa se ( puhdistunut, tyytyväinen, melkein uudestisyntynyt olo) potenssiin kymmenen.

Siltä tuntuu täällä, vaikka raivattavaa on jatkossakin. Ja paljon.
Uudet ystäväni: 150 l jätesäkki ja pahvilaatikot.
Uusi ajatusmalli: Vain sitä mitä tarvitaan...ja käytetään. Ei jemmoja.

aiming high

 Loppukuun voimabiisi. 

mother knows always...

Äiti se tiesi, ja sanoikin sen.
Viime kesänä innosta puhkuen kerroin tekeväni isonäidinruuduista maton keittiöön.
Valitsin kuteet, ja virkkasin sormenpäät kipeinä.
Tyylilleni uskollisena matto jäi puolitiehen, kun lähtö tuli.
Lomalle tullessa katselin muovipussia, missä puolivalmiit ruudut olivat.
Ei näyttänyt hyvältä jatkon kannalta, painavahan siitä matosta tulisi, juuri niinkuin äitini oli sen jo kesällä todennut.
Samaan aikaan keittiön jakkara tuntui aamuisin todella kylmältä ja ratkaisu käyttämättömille kuteille löytyi kuin itsestään.
Tuolit on päällystetty ja pussillinen kuteita käytetty.
Vielä kun keksisi mitä sille toiselle pussilliselle kudetta tekisi....

back in business

Juoksuohjelma herjasi, etten ole käynyt lenkillä 11 viikkoon.
Ei herjaa enää, on taas päivitetty sekin.
Kalenterin sotkutkin on järjestyksessä.
Osa todo- listoista jo poisheitetty, uudet mallikkaasti odottamassa vuoroaan.
Tunnit juoksevat, päivät katoavat mutta vihdoinkin hallitusti.
Onnea on olla kalenterinsa päällikkö.
Aikataulutuksen mestari.

finally

Joko on kevät?
Eilen saatiin esimakua, pienen hetken.
Mutta tänään.
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Ihan koko ajan.
Iso sydän tähän.

busy bee

Hurry, busy, rush, panic...
Kiire - Rakkaalla lapsella monta nimeä.
Kukista tietää viikon kulun.
Joka torstai vaihtuu uusi kimppu.
Mutta on ne kauniita vähän vanhoinakin.

testing

 Otin kameran käsiin.

Naps, naps, naps...

Oli pakko testata vieläkö osaan ottaa kuvia.

Niitä omannäköisiäni.

Paremminkin olisi voinut kuvata mutta näillä mennään nyt.
Kamera käteen siis huomennakin.

goodbye january

Tammikuu oli musta, valkoinen ja harmaa.
Laskinko oikein, että kahdeksan viikon kuluttua on jo kevät ?
Sitten onkin kesä.