30.4.12

glada vappen!

Kulhollinen munkkeja.
Paketteja Suomesta ja ison meren takaa.
Luettavaa ja katseltavaa.
Näistä on meidän Vappu tehty.

29.4.12

one more beach day

Tänään rannalla.
Pitkähihaisella, pitkillä housuilla.
Aurinkoa ei näkynyt, eikä juuri lapsiakaan.
Välillä laskin vedenpinnalla näkyvät päät ja totesin, että kaikki tallella.

(Kuvat pääsiäislomalta, jolloin paistoi aurinko.)

28.4.12

if practice makes perfect

Oi, miksi ? Oi, miksi ?
Vain kerran, yhden ainoan kerran, olen saanut cup caket ( mikä onkaan suomenkielinen nimi ?)  kohoamaan niin, että niistä tulee korkeita, muhkeita, aidon cup caken näköisiä.
Kaikki ne lukuisat muut kerrat - lättänöitä, liiankin kuohkeita muffineita on uunista tullut ulos. 
Ei ymmärrä.
Eikä käsitä.
Kaikki on kyllä syöty vaikka estetiikka onkin silmään pistänyt.
Harjoittelu jatkuu, kunhan ensin syödään munkit pois.

25.4.12

more tempo

Vaihdoin jokunen viikko sitten juoksumusiikkini suomipoppiin.
Kaunis kappale, mutta ei toimi, kun tossua pitäisi saada rivakammin toisen eteen.
Tämä kappale on kuultu kaikissa juoksukilpailuissa viimeisten parin vuoden ajan, paikallinen suosikki.
Alkuverryttelyssä aurinko paistaa, mutta sitten tarvittaisiin jotain, mikä nostaisi sykkeen uusiin lukemiin.
Räjähtääkö vauhti vai tajunta ? Miehen suositus on tämä.
Tai sitten Jotain tälläistä sekoitettuna toisella ja kolmannella.
Kunnon sekasotku.

Vai jokohan jäisi kesälomalle...
sohvalle kuuntelemaan...
.... hiljaisuutta.

(Kaikesta huolimatta juoksumusiikkisuosituksia otetaan ilolla vastaan.)

24.4.12

flowers


Kukkia, kukkia ja vielä kukkia.
Kohta on kolmeen mobileen kukat valmiina.
Vapaaehtoisia kasaajia?

23.4.12

lack of ...

Ruokaostoksia, ruoanlaittoa, siivousta, pyykkäystä.
Takuuvarmat asiat.
Viikosta toiseen.
Vuodesta toiseen.
Juuri nyt eijaksaisiyhtään-vaihe.

Melkein yhtä vähän kuin jaksaa pommiuutisiakaan.
Viime yönä kolmas tässä kaupungissa. Ravintola tällä kertaa.
Taitaa kesäturistien rahat mennä jonnekin muualle.

22.4.12

the rocky beach

Tänään aloitimme rantakauden.Viikko sitten rannalla vietettyä paria tuntia ei lasketa. Se kun oli vasta harjoittelua. Nyt kun lasten uimataito on hyvä, voimme seikkailla myös niillä rannoilla, joilla olemme vähemmän olleet. Vaihtelu virkistää, jalkapohjat saavat hierontaa kivikossa.

Mutta mutta. Niiltä rannoilta löytyy sitten myös niitä joitain, jotka kuvittelevat, että heidän seuransa on kaivattua. Puuh. Seuraavalla kerralla mies mukaan tai paluu tutulle hotellin rannalle.

Että se siitä vaihtelusta...

20.4.12

bon weekend


Tänä viikonloppuna ohjelmassa unta ja lepoa.
Rauhallista viikonloppua!

19.4.12

what should i think?

Mitä pitäisi ajatella,
kun koulun taideluokka joutuu yllättäen muuttamaan 1/3 pienempään luokkaan ?
kun koulun kirjastoa pienennetään 1/3 osalla ja samaan aikaan oppilaat tilaavat koulun kautta maailmalta kirjoja yhteensä 7 500 dollarilla ? (Välihuomautus: viimeisen 7 vuoden aikana kouluun on käytännössä rakennettu kirjasto, 1000 nidettä tänään.)
kun koulun opettajan huone pienenee myös sen 1/3 osaa ja vanhasta opettajanhuoneesta rakennetaan vastaanottotilaa tohtorirehtorille jo olemassa olevan ison työhuoneen lisäksi  ?
kun väliportaan esimies huomaa tulleensa syrjäytetyksi siten, että huone on tyhjennetty loman aikana ?

Paksua, todella paksua sanon minä.

Koska yhteisö pohjaa toimintaansa erääseenkin pyhään kirjaan, missä kirjoitetaan jotain, että älä tee toisille mitä et tahtoisi tehtävän itselle, kehoitetaan rakastamaan lähimmäisiä ja varsinkin siitä, ettei itseään pidä nostaman millekään jalustalle, niin mietinkin, että pitäisikö tälle nykyiselle tohtorirehtorille lahjoittaa tuo kirja.

Toisaalta, olen jo sanottavani sanonut, toiveeni esittänyt hallinnolle. Jos ei ole korvia kuulla, tahtoa ymmärtää, ei paljoa jää jäljelle. Mitään ei rakenneta päivässä, mutta hyvinkin lyhyessä ajassa voidaan näemmä kaikki tuhota.

(Kuvilla ei ole mitään muuta yhteneväisyyttä asiaan kuin se, että ovat kristittyjen alueelta.)

18.4.12

best before...

Nämä kukat kukkivat jo, ja kuvatkin ovat itseasiassa vuodelta jotain.
Peilikuvassakin on tapahtunut muutosta.
Vielä pari vuotta sitten ei peiliin tarvinnut kuin vilkaista matkalla ulos ovesta.
Nyt siihen peiliin ei uskalla edes katsoa, kun silmäpussit roikkuvat sierainten kohdalla.
Miten tässä näin pääsi käymään ?
Parasta ennen päiväys taisi mennä jo.

17.4.12

what a day

Aamulenkki vapaaehtoisesti.
Päivälenkki vahingossa, kiersin puoli kaupunkia.
Iltapäivällä poimimassa päivälenkin aikaansaannoksia ja
saattamassa pikkumiehen kaveri koulusta kotia.
Saako mennä jo nukkumaan ? ( kello 19.45)

16.4.12

strike

Loma loppuu tänään, huomenna alkaa arki.
Listalla hommia tehtäväksi loppukevääksi.
Elämän realiteetit jysähtävät hartioille.
Leipomo lakko alkaa torstaina, loppuu milloin loppuu.
Mutta ei hätää, tehdään sämpylöitä.
Opettajat uhkaavat lakolla myös.
Koulu loppuisi jo 2.5.
Nyt sopii vain toivoa, ettei tämä lakko koske yksityiskouluja.
Sillä muuten menen minä lakkoon.

15.4.12

the salad

Mozzarella-tomaattisalaatti.
Herkkua.
Ei viiltohaavoja, ei lattialle pudonneita kappaleita.

...sitä ei lasketa, että kaadoin lasissa olleen persiljanipun kumolleen ja pääsin pesemään lattian.

my martha moment

Martta-hetki tänään.
Pizzaa ja suklaakakkua.
Suunnitelmissa kaikki on aina täydellistä.
Todellisuus on sitten tämä:
Kasvispizza täytteet alaspäin lattialla, juuri uunista nostettuna.
Suklaakakku, jonka kuuluisi olla sisältä vielä löysä, oli napakkaa napakampi.
Mies ei edellenkään usko, että vaimollaan oli kotitaloudesta täysi kymppi.
Vaimokin miettii, että sinne ne taidot taisivat jäädä, yläasteelle.

13.4.12

today

Yksi matkalaukku on pakattu kesää varten.
Taidettiin tehdä pienimuotoinen ennätys.
Pakkauksen aikataulun suhteen.
Mutta siellä nyt on, ne kaikista tärkeimmät kirjat lapsuudesta, alesta löytynyt nahkatakki, tyynynpäällinen (matkamuisto), paavi-vauva ja äidin parit kirjat. Sinne heitetään vielä lähempänä myös legopalikat.
Parasta- yksi tyhjä laatikko lastenhuoneessa ja kirjahyllyssä tilaa.
Ja monta muovipussia matkalla ovesta ulos.

12.4.12

no more coffee

En taida edes liioitella, jos sanon, että rakastan kahvia.
Aamu, päivällä ja illalla.
Ruoan päälle, kirjan kera, tietokoneen vieressä.
Joskus ihan muuten vaan.
Kupillinen ei ole mitään, mukilla mennään.
Parhaissa tapauksissa useammalla mukillisella päivässä.
Traaginen tosiasia on nyt se, ettei tämän naisen keho kestä (enää) totuttua määrää kahvia.
Jos illalla juot mukin, olet hereillä aamuyöhön.
Ja tuo yhtälö ei toimi, ei millään.
Tästäkö se nyt alkoi- keski-ikä ?

10.4.12

still on holidays

Pääsiäinen meni tänä vuonna huomaamatta ohi.
Ei ollut rairuohoa, ei koristeita. 
Keltaiset kukat ja suklaamunat, ne olivat ainoat tuntomerkit.
Kun ympäristössä ei juuri pääsiäistä juhlita, ei tunnelmaa löydy tai löytynyt tässäkään osoitteessa.
Tavallaan siihen on jo tottunut, että oman kulttuuriperimän juhlien eteen joutuu tekemään ja näkemään enemmän vaivaa. Toisinaan jaksaa panostaa enemmän, toisinaan saadaan muutamia ylimääräisiä lomapäiviä.

Nyt loma jatkuu, kunhan ensin saadaan alta pois kotiläksyt. Opettajilla kun on tässä maassa se ajatus, että koulu unohtuu lomilla, ellei niitä lomapäiviä kuormiteta repullisella kotitehtäviä tai projekteja.

Niin, ja raskaan työn raatajamme hehkuu tulipallona vaakatasossa. Miestä ei hevillä lääkäriin saa, mutta toisaalta flunssa/keuhkoputken tulehdus/keuhkokuume- arvaukset voi vaimokin tästä sohvalta diagnosoida yhtä vakuuttavasti kuin paikallinen lääkäri. Lääkkeetkin saisi apteekista vain sinne marssimalla. Ainoa, mitä ei voi tehdä kotisohvalta, on kirjoittaa sairaslomaa. Täytynee siis etsiä läkärin puhelinnumero.

8.4.12

easter, weekend

Lauantaina lapset heittivät talviturkin. Pikkumies oli ottanut varaslähdön jo torstaina. Tunnin verran uintia ja sitten oli aika nousta ylös. Harvoin meri on niin tyyni kuin se on ollut nyt pääsiäisen aikaan.

Sunnuntaina lepopäivä. Aamulla lapsilla oli edessään suklaamunien etsintä. Kaikki löytyivät todella nopeasti ja äitikin joutui heräämään suunniteltua aiemmin. Ensi vuonna pupu saa piilottaa munat erittäin huolella.

7.4.12

easter, good friday

Ennen aamupalaa oltiin vielä lähdössä rannalle mutta ei sitten lähdettykään.
Kuvissa syy.
Mentiinkin kauppaan.

easter, part one

Kiirastorstaina oli koulun perinteinen urheilupäivä. Tällä kertaa olin yksin kuvaamassa tapahtumaa, koko päivän ajan. Perhosia vatsassa mutta nyt kun kuvat on jo luovutettu eteenpäin, voin todeta, että oli siellä, kaikkien kuvien joukossa muutama erittäin tarkkakin kuva.
Yhdellä yläluokkien opettajista oli syntymäpäivä ja paikalliseen tapaan, dabke kuului juhlintaan, tällä kertaa urheilusuoritusten välissä.
Mukavaa oli mutta samalla haikeaa. Urheilupäivän kohtalo on vaakalaudalla ja ensi vuodesta ei vielä kukaan tiedä.

4.4.12

***

Muistikortilla 59 kuvaa ja vain kolme onnistunuttta.
Tässä yksi niistä. 
Sitten oli vielä ne kaksi muuta samasta tyypistä. 
Joku joka ymmärsi olla paikoillaan.
Liikkumatta.
Kenties hengittämättä.
Kuvaaja mietti kyllä, milloin pehmeän käpälän suojasta tulee esiin terävät kynnet...

3.4.12

at last

Kun hautoo jotain asiaa tarpeeksi, tulee hetki, jolloin alkaa tapahtua.
Listoja on tehty pitkin kulunutta vuotta, osin jotain saatu aikaiseksi aiemmin.
Mutta nyt on turbovaihde päällä.
Pään sisäiset ajatukset on saatava kasaan, asiat poikki ja pinoon.
Suunnitelmat selväksi.
Paras väline siihen on se, että tarttuu laatikkoihin ja kaappeihin, pinoihin ja kasoihin.
Tätä on tehty tänä vuonna paljon.
Enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Huhtikuun lopussa olemme paljon viisaampia.
Ja silloin tässä asunnossa jokaisella tavaralla on paikkansa.
Ja niitä paikkoja ja tavaroita on vähemmän kuin nyt.

Saman asian olisi voinut kirjoittaa sanoin:
Kevätsiivous käynnissä.

2.4.12

last race?

Mikä saakaan tämän perheen äidin heräämään vapaaehtoisesti klo 6.00 sunnuntaiaamuna?
Vapaaehtoinen luetaan hieman sarkastisesti. Jokatapauksessa herättävä oli ja kahdeksan aikaan olimme jo juoksukilpailuissa. 
Mutta emme olleet todellakaan yksin. 
Alueelliset kilpailut olivat saaneet liikkeelle paljon lapsia.
Ylläolevasta kuvasta löytää kaksi perheemme jäsentä, jos on tarkkasilmäinen.
Sitten jonotettiin ja järjestäydyttiin pikkubusseihin, mitkä veivät lähtöpaikalle. 
Se kesti, hetken jos toisen.
Ehkä myös kolmannen.
Ja sieltä juoksijat tulevat, poliisisaattueessa.
Tiellä kun juoksivat.

Tyyli vapaa ja pakollinen. 
Turkisliivi ja minihame tässä esimerkkinä.
Oli siellä jollain biker-saappaatkin.
Loppusuora häämöttää. 
Ja kirittämässä myös henkilöauto.
 Kaikille riittää tilaa. 
Ainakin tällä kertaa.

Saattoivat olla viimeiset juoksukilpailut tänä vuonna.Tai sitten eivät.Voi olla vielä pari lisää, tai vain yhdet. Tiedetään sitten kun tiedetään. Onneksi ei ole kyse huippu-urheilusta. Tässähän voisi mennä huippukuntopiikki ihan hukkaan.