29.5.12

who to blame ?

Nyt se menee ihan varmasti...
Mikset kattonut, se meni...
Ota nyt se kamera ja ota kuva...

Tässä ei ole yksi heitto, ei edes neljä vaan niitä heittoja oli/on kymmeniä, satoja.
Suoraan, vasemmalta, oikealta, takaa.
Vauhdissa, paikaltaan.
Tunteja, kymmeniä.

Olen aina toivonut, että lapset löytävät liikunnan ilon ja jonkun liikkumisharrastuksen.
Tyttärellä se on löytynyt.
Laji, jota äitinsä ja kummitätinsä ovat pelanneet aikoinaan.
Äitinsä ohittanut jo taidoissaan, kummitätinsä tavoin järkevä pelaaja.
Kauas ei omena tippunut.

6 comments:

Yaelian said...

Hienosti olet saanut kuvattua koko tuon tapahtuman:) Ja hienoa,että tyttö seuraa perinteitä;D

elette said...

Korispojan äitinä oli pakko kommentoida, ettäjotta WAU! Tämän äidinkin pitäisi uhrata muutama hetki niiden kolmosten kuvaamiseen :)

Anonymous said...

Tänään oli outo tilanne, kun päivällä piipahdin blogissasi -- yhtään kuvaa ei ollut näkyvissä; ei näitä, eikä muitakaan. Se oli kummallista.

Hienot kuvat ja kummitytölle terveisiä ! t:Tiina (ei se kummi, joka pelaa)

Mine said...

Onneksi oma laji löytyi.

Ja arvaa mitä? Minä kävelin tänään 10 kilsaa, tuosta vain. Helposti meni, mutta aurinko meinasi tehdä tepposet. Piti tankata vettä melkoinen määrä ennen kuin toivuin.

Mine said...

Niin, ja ihan lenkkarit jalassa. Ei ollut turha ostos. Ei. Ehkä tämä oli nyt se alku.

pikkujutut said...

Yaelian, hyvä sarja kyllä mutta seurausta useammasta heitosta ja kuvasta.. :). Perinteet velvoittavat lasta.

Elette, sielläkin, kolmosia nyt kiireesti kuvaamaan.

Tiina, nyt lienee ongelma siellä päässä, joko kommentointi helpottunut?Terveiset välitetty.Neidillä loppui koulu tänään, muut luokkalaiset pakertavat vielä päättökokeet, neidin ei tarvitse..

Mine, jos on äitiinsä tullut, laji vaihtuu vielä useamman kerran.!0 km on ihan pieni juttu, kun kävelemään lähtee.Vesi ei enää yksin riitä, vahvempaa juomaa myös mukaan, esim.mehua.Siitä se lähtee, hyvä sinä. Niin ja onnittelu ensimmäisestä askeleesta :).