12.1.12

warm hands

Ranteen lämmittimet valmiit. Vihdoinkin.
Aurinko kuvissa harhautusta,
taivaalla sitä ei ole näkynyt muutamaan hetkeen.
Kuvat viime viikolta, jolloin purin toisen kappaleen kolmannen kerran.Ja sitten neljännen.
Joskus ( tai siis aina) kannattaisi laskea aloitussilmukat.

5 comments:

Mirva said...

Voi miten kauniit lämmittimet! Ja noita edellisen kirjoituksen neitokaisia ihailin myös. :)

Kirjailijatar said...

Mutta aloitussilmukoista huolimatta lopputulos voi olla kaunis. Minusta tässä oli nyt jotain filosofista. Saamme elämässäkin aloitussilmukat ja niillä sitten mennään...siis minähän en tiedä neulomisesta mitään.

Anonymous said...

Rillipään nettikielto peruttu ! Tä oli neidin arviointikeskustelu ja kiitettävistä heltyneenä kohtuuton rangaistus peruttu ! Kummitäti voi hengittää rauhassa... t:Tiina

Siivotaan viikonloppuna yhdessä ja yritetään kunnostautua pitämällä kämppä siistinä ; porukalla !

Yaelian said...

Kauniit kuvat! Ja lämmittimet varmaan kauniit.Eilen opetin 10-vuotiasta tyttöä kutomaan,voi sitä iloa kun hän lopulta sen oppi:)

pikkujutut said...

Mirva, kuva kaunistaa :). Neitokaisille jäi haaleat silmät, mutta nykyisillä on tummat ja tietävät.

Kirjailijatar, tuo sinun ensimmäinen virkkeesi oli filosofinen, totta. Minäkään en tiedä mitään neulomisesta, virkkaamisestakin alkeet :).

Tiina, hyvä, että armoa tuli. Porukalla parempi!Siivousintoa kaikille!

Yaelian, kiitos, hyvä sinä, mä voisin tulla oppiin myös.