On niitäkin, joilla ei ole mitään vaikutusta omaan energiaan. Oma olotila pysyy kohtaamisen jälkeen muuttumattomana.
Sitten on niitä ihmisiä, jotka syövät energian viimeistä pisaraa myöten. Suoraan sanottuna varastavat hyväntuulen ja työntävät tilalle negatiivisuutta kuin pimeän viitan heittäisivät hartioille. Joiden tapaamisen jälkeen tarvitsee tehdä todella töitä, että saa itsensä kasaan. On väsynyt, tylsistynyt, kiukkuinen, pahantuulinen, apaattinen - ilman mitään suoranaista syytä.
Tiedän, että tähän ikään mennessä olisi ja tulisi jo tietää yhtä sun toista mutta en vieläkään ymmärrä miten välttyä siltä, että joku syö minun hyvän energiani. Miten puolustautua? Vinkkejä otetaan vastaan. Sillä aivan erakoksi ei voi alkaa ja joitakin ihmisiä ei voi vältellä ollenkaan.
10 comments:
Jokaisella tietysti omat strategiansa, tässä minun...
Tuollaisten ihmisten kanssa otan "työ"roolin eli en siis ajattele, että kyse varsinaisesta tuttavuus/ystävyyskohtaamisesta vaan enemmänkin "asiakkuus". Eli olen kohtelias ja ystävällinen kuten vaikkapa suhteessa koulutettaviin tai projektin yhteistyökumppaneihin. Näin myös aiheet omalta puoleltani pysyvät ulkokohtaisina vaikka saatankin small talk tyyppisesti kertoa jonkun "hauskan" sattumuksen tai mitä viikonloppuna tehtiin tms., en kuitenkaan mitään oikeasti henkilökohtaista tai mielipidettä johonkin oleelliseen asiaan tms.
Lempi Sveitsistä
Tämä on asia, jota minäkään en osaa.
Terapeuttien neuvo on ollut yksinkertaisesti se, että ei hankkiudu tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, mutta oikea aikuisten maailma ei ole niin yksinkertainen.
Luulen, että jokin Lempin tekemän ratkaisun kaltainen voisi toimia. Pitää yllä tiettyä etäisyyttä eikä siten anna mahdollisuutta energiavarkauteen.
Mä en vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa. Onneksi voin valita. Tsemppiä!
Lempi antoi toimivan ehdotuksen!
Energiasyöpöt ovat vaikeita tapauksia, mutta Lempillä oli heidän suhteensa viisaita neuvoja. Kivan värikkäitä kukkasia!
Itse yritän olla mahdollisimman vähän sellaisten henkilöiden kanssa.Ja päättää jo sisimmässäni, että pidän välimatkaa, enkä anna vaikuttaa...mutta ei se aina ole helppoa!Nyt vanhempana on vähän helpompaa, kun voi itse valita!!
Iloa keskiviikkoosi!
Niinpà. Kunpa voisikin kiertàà kaikki energiasyòpòt, mutta kun ei. Toisaalta joskus mietin, mikà heissà oikein minua syò?
Lempi, loisto neuvo.Samantyyppisesti olen itse, välillä, toiminutkin mutta sitten taas unohdan ja suossa ollaan. Nyt alkoi kunnon harjoitukset, suurkiitos vinkistä.
Ilona, nyt sitten aloitetaan treenaukset :).Vältellähän voi ks.tyypejä mutta aina se ei onnistu, kuten sanoit, joten härkää sarvista jne...Tsemppiä matkaan.
Mizyena, sinä onnekas:).
Maria, mita enemmän tuota Lempin ratkaisua maistelen, sitä paremmalta se kuulostaa.
Pikkusisko, ovat ne vaikeita, ja itseasiassa niitä on erilaisia, joten nyt täytyy oikein miettiä mikä malli toimii kehenkin. Kukkaset ovat lasten kuvisopen tuotoksia..tietysti lapset olisivat voineet tehdä itsekin.....
Kirsikka, minimissä on yhteiselo täälläkin mutta siitä huolimatta tapaan tyypin arkipäivisin ainakin 1x.Kärsivällisyys on asia jota harjoittelen jatkuvasti :)
Lissu, no nyt pureuduit asian ytimeen, oi miksi miksi vaikuttaa ja miksi ärsyttää...se onkin sitten jo toinen asia.Tämä ihminen syö vähän kaikkia, joten jokin ratkaisu olisi keksittävä, sillä en halua ajatella että joku on ihan oikeasti itsekäs ja ilkeä sisimmässään.
Ei kai ole muuta konstia kuin olla mahdollisimman pinnallisesti läsnä tuossa tilanteessa, kuten Lempikin ehdotti, ja kääntyä pois ensi tilassa. Minulle tulee tarve karistaa tuollaiset ihmiset kokonaan kannoiltani. Aika usein seuransa voi valita, paitsi töissä:)
Hieno blogi, koskettavia kuvia. Olen tosin taalla viela melkein 2 vuoden paassa nykypaivasta... Yksi itseani tassa energiavampyyriasiassa auttaneista on ollut Judith Orloff. Hankin pari teostansa joitain vuosia sitten audiokirjoina, latasin iPodiini ja ... Toimii. :) Eka kirjoistansa taisi olla nimeltaan "Emotional Freedom". Kiitos blogistasi, jonka loysin mutkan kautta Blue Abayaa lukiessani.
Post a Comment