16.2.11

-^-^-

Kaikkien näiden virkkausvuosien jälkeen käsiala tai virkkausjälki on juuri sitä mitä näkee muuallakin. Harjoitus tekee mestarin, ainakin lähes.
Tänä alkuvuonna olen ollut erittäin tyytyväinen omaan englantiini, osaan olla nokkelakin, mutta lasten (molempien) mielestä puhun englantia supersurkeasti.

Luottaako itseensä vai uskoa lasten tai muiden totuuteen ? 

11 comments:

mizyéna said...

Kauniin väriset kuvat! Onko kiiwit teillä kallita kuten meilläkin? Mua luultiin eilen tunisialaiseksi ja ihmteltiin, että miten englantini voi olla niin hyvää kun yleensä täällä ei kukaan enkkua osaa. Vaan meilläkin lasten mielestä mun arabia on supersurkeaa vaikka muut sitä aina kehuukina ja tulen toimeen :)))

Jael said...

Tosi nätin vihreän värinen lanka. Luota vaan itseesi,kyllä sä osaat englantia ihan kunnolla.Mua luullaan usein argentiinalaiseksi kun puhun hepreaa....

pikkujutut said...

Mizyena,nämä kiivit suht ok hintaisia, tulivat Italiasta. Muuten kyllä hinnoissaan. Mua luullaan aina vaan venäläiseksi, hah hah...Juu, sanokoon tuo jälkikasvu mitä tahansa, mun enkku on ihan ok vaikka äännäkin suomalaisittain.Arabiasta pidän suuni kiinni:)

pikkujutut said...

Yaelian, luottoa on, ja puhun senkun ennätän vaikka palautetta tulee.Aksentti on kuulemma täysin väärä:).Oi, argentiilaisessa olisikin hohtoa, onnekas sinä :).

Lissu said...

Saapasmaassahan on kiiviaika vielà parhaimmillaan, ja sàilyvàt varastossa puoliraakoina kuulemma useita kuukausia. Eihàn kaikki enkkulaisetkaan hyvàà enkkua puhu, kuten ei mekààn suomea. Pààasia ettà tulee ymmàrretyksi. Vero?

pikkujutut said...

Lissu, iiks, siis se säilyminen on luontainen ominaisuus vai kemikaaleilla aiheutettu, kysyy hän nyt huolestuneena . Junioreilla on selkeästi periytynyt yksi osa äitinsä perfektionismista ja näkyy näin, ei liian vakavasti otettavaa mutta haastaa äitä parempiin suorituksiin :).

Outi Loimaranta said...

Pitkästä aikaa blogissasi, jostain syystä olit tipahtanut seurannasta. Kahlasin monen kuukauden postauksesi läpi. Kuvasi ovat ihania.

tuike said...

Tietenkin luotat itseesi englannin puhumisen suhteen. Minäkin saan lapsilta jatkuvasti kommentteja, myönnän, että ääntämiseni on sitä sun tätä. Helpotti kumminkin, kun kuulin, kuinka Olli Rehn lausuu englantia. Sentään korkeassa virasssa EU:ssa. Ymmärretyksi on hänkin tullut.

Virkkaus on kivaa:-)

Virpi P. said...

Minäkin luulin puhuvani ihan hyvin, kunnes kuulin nuorison keskustelevan vieraan kanssa kuin toisella kotikielellä ainakin.

Täällä on taas viime aikoina ollut toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä kuvapareja:)

Maria said...

Tietenkin luotat itseesi!!!
Mun nuoret nauraa minun englannille (itse puhuvat perfect with father:))mutta töissä moni kiitellyt.Meillä on hurjan paljon maahan muutajia täällä rannikolla mm intialaisista,kiinalaisiin,albaneihin,kosovolaisiin,irakilaisia,turkkilaisia,ranskalisia ja pari englantilaisitakin, venäläisistä puhumattakaan.


Nuo rannekkeet ovat kevään väriset.Ja nyt on sitten pakko saada kiivejä kaupasta:D kiitos vaan
Halit♥

pikkujutut said...

Outi, tervetuloa takaisin :). Kiitos, juuri kun on tehnyt mieli heittää koko kamera seinään,sanasi piristivät.

Tuike, no Olli Rehnin englanti on ihan kamalaa kuunneltavaa, jopa mun korviin sattuu :) mutta tuskin postiaan sai kielitaidolla vaan jollain muulla ja jos miehellä on pokkaa puhua noi, ei meillä muillakaan ole hätäpäivää :) Onneksi joka päivä saakuitenkin harjoitusta :). Ja virkkaus on todella mukavaa!!!

Katriina, siis niin minäkin puhun, ihan ok, mutta tuo jälkikasvu puhuu sitä kuin äidinkieltään, siinä on se vissi ero :).Sama varmaan teilläkin.
Kiitos, nyt on parit löytyneet helposti varastoista...

Maria,ajattelinkin, että jotain tälläistä vois olla teidän perheessä :). Ja totta puhuen, kyllä suomalaiset kielitaidoillaan pärjäävät kunhan vain aukaisevat suunsa. Teillä onkin koko maailma siellä.:) ja hoi hopi, kauppaan hakemaan kiivejä-ovat tosi hyviä:).