30.3.10

*


Kirjotin pitkän tarinan timantistani. Siitä mikä sormuksestani tipahti. Mutta sitten poistin koko jutun. Siitä tarinasta kun tuli niin synkeä ja todellinen. On niin paljon asioita, joita tapahtuu ympärillä ja välillä tuntuu, että tieto niistä ottaa ylivallan ja nujertaa täysin pienen ihmisen. Olisi niin paljon helpompaa kulkea laput silmillä ja korvat kiinni tulpilla. Olla tietämätön. Olla tunteeton.

Mutta ehkä kannattaa keskittyä perusasioihin. Pieniin sellaisiin, oman navan ympärillä tapahtuviin. Kuten siihen voinko laitattaa timantin takaisin sormukseen. Siihen, missä se jo oli useamman vuoden. Kun se kivi nyt kuitenkin on ostettu ja vahinko tapahtunut. Vai annanko sosiaalisen omantunnon voittaa ja jätän verellä värjätyneen timantin laatikkoon. Riittävästi pohdituttavaa siinäkin.

Kuvatkin kuuluvat postaukseen. Siniparvekkeinen talo kun kulkee nimellä timanttitalo.Rahat sen rakentamiseen tulivat timanteista.Hieno se onkin. Ketään ei saisi syyllistää mutta toivottavasti siellä asuu omantuntonsa kanssa tasapainossa olevia ihmisiä.

29.3.10

this week

Add a little happiness to your life
each day.

28.3.10

today

Aloitettiin uusi pyöräilykausi.
Kannettiin kotiin kasa hienoa hiekkaa vaatteissa, kengissä ja hiuksissa.
Leikattiin lasten hiukset.
Muistettiin siirtää kellot.
Unohdettiin palmusunnuntai.
Tajuttiin, että pääsiäinen on ensi viikolla

27.3.10

today's question

Silloin kun joku laittaa sanoja suuhusi:

1) puretko kieltäsi ?
2) pyörität silmiäsi ?
3) heität sanat takaisin ?

Niin tai näin, lopputulema taitaa olla sama.

26.3.10

wise words ?



Pikkumies:
Te (mies ja minä) olette jo niin vanhoja,
että teidän aivot rypistyy ja näkö huononee.

Pizzaa saa joka perjantai, roskaruokaa joka lauantai...
Ne on lasten ruokaa.

Siskolleen hän antoi uuden nimen, Neiti Näppärä.

Hän on puhunut.

24.3.10

new view

On päiviä, jolloin näkee ne.
Kaikki solat ja nyppylät.
Tasainen jono onkin täynnä yllätyksiä.
Ihan kuin katselisi uutta maisemaa.

23.3.10

yummy-yummy



Keltainen herkkujuoma

maustamatonta jogurttia
mangoa
ananasta
banaania

Hyvää on.

22.3.10

matryoshka angels



Ensin tuli idea. Käsityötunnit lapsille. Koulussa kun ei ole mitään. Helppoa, mitä äitikin osaa. Täytyy oppia käyttämään neulaa ja lankaa, ainakin. Ompelukonekin täytyy tehdä tutuksi. Vapaaehtoinen tai lapsista lähtevä innostus käsitöihin ei ole ollut suuren suuri mutta sitä ei tarvitse edes ihmetellä. Samanikäisenä koin käsityötunnit lähinnä kidutustunneiksi, sillä vasenkätisenä ja peukalo keskellä kämmentä koin olevani aina osaamattomin.

Joten kun kaupassa oli huopaa, ostettiin niitä mukaan,lankoja myös. Äitinä oli tietysti pakko kokeilla ensin ja taisin hieman innostua ja tehdä muutaman valmiiksi saakka. Kun omat taidot ovat myös siellä alakoulun tasolla, on aloitettava yksinkertaisista jutuista. Ja nämä maatuskat ja linnut ovat helppoja tehdä. Nyt täytyy vain hengittää syvään, puhaltaa ulos ja jatkaa lasten kanssa.

Enkä olisi koskaan, ikinä, milloinkaan kuvitellut,että löydän itseni tästä tilanteesta. Opettamassa käsitöitä. Toivottavasti lasten taidot ohittavat omani jo alkumetreillä.

20.3.10

fishing boats




En enää muista mitä piti kirjoittamani.

Kuvien latautumista odotellessa ( noin 50 min.) muistelin toinen toistaan hurjempia tämän elämän tositarinoita, mutta kun verenpaine ennätti jo laskea normaalilukemiin, niin jätän teille vain kuvia satamasta ja ankkuroidun itse sohvan kulmaan kera lisäaineisten karkkien ja elokuvan.


Rauhaisaa viikonloppua!

18.3.10

it's about how you look at it





Mies sanoo: Rakennat sitten noita kasoja.
Minä sanon: Ei nämä mitään kasoja ole. Ne on projekteja.

Enkä taida itsekään uskoa sanomaani.

17.3.10

finally

Viime sunnuntaina. Seitsemän vuoden ja viikon ikäisenä hän huudahti: Äiti, mä osaa lukea.
Olihan hän jo lukenut, lauseita englanniksi ja yksittäisiä sanoja suomeksi.
Mutta nyt hän sen hoksasi. Kaikin tavoin.
Kun ei oltu hoputettu, painostettu.
Oltiin suurin piirtein unohdettu harjoittelu.
Ja se kaikki kannatti.

Muistan sen onnen ja ehkä myös helpotuksen pikkumiehen kasvoilla.
Osaan lukea.Lopultakin.

Ja äiti kiittää Aku Ankkaa.

16.3.10

no words but just body language

Aamulenkin jälkeen menin ostamaan päivän vihannekset ja hedelmät.
Mansikoita, omenoita, perunaa,porkkanaa.
Yhteensä 9,000 paikallista. Annan 20,000 myyjälle.
Palauttaa 1,000. Odotan.
Selitellen etsii puuttuvan 10,000.
Käy hakemassa kimpun minttua anteeksipyynnöksi.

Katsekontakti myyjään katosi saman tien kun olin rahan antanut.
Katseen väistelyä, kumara pää. Tilanne korjaantui hänen osaltaan,
kun mintut olivat pussissani.
Ryhti suoreni muttei katsekontaktia edelleenkään.

Tässä taisi olla tämän viikon kehon kielen oppitunti käytännössä.

15.3.10

observations

Jo kuukauden verran olen yrittänyt kaivaa ompelukonetta laatikostaan pöydälle.Lahkeita olisi lyhennettävänä tällä hetkellä jo useammat. Minä ja ompelukone emme ole ylimmät ystävät. Toki voisin napata housut matkaan ja viedä ne jollekin lukuisista räätäleistä, joita kaupungista löytyy mutta sitäkään en ole saanut tehdyksi.

Tänä aamuna sen sitten hoksasin. Kaivoin kaapista hienot kangassakset ja nips,naps,lahkeet lyhenivät. Jutun juoni on se, että sahalaitakuvio estänee lahkeiden rispaantumisen ja ompelukone saa pysyä suojamyssyn alla. Taidokkaasti ongelma on nyt ohitettu.Hetken aikaa tunsin lievää yhteenkuuluvuutta paikallisväestön ongelmanratkaisujen kanssa. Mahdollinen tuomionpäivä siirtynee nyt hetkellisesti ajallisesti kauemmas, ainakin seuraavaan pesukertaan.

Pesukone ja minä taas olemme ystävät.Sen verran useasti sitä käytän, täytän ja tyhjennän. Niinpä ajattelinkin laskea tämän viikon aikana kuinka monta koneellista pyykkiä meillä viikossa pestään. Tämän päivän lukemat : 2.

Montako koneellista sinä peset viikossa ?

13.3.10

tomorrow, tomorrow....lallaaa


Eilen illalla suuntasimme tyttären kanssa koululle katsomaan tämän vuoden näytelmän. Olemme nähneet Romeon ja Julian, Oliver Twistin ja nyt pääsimme musikaaliin. Luvassa oli Annie.

Neljä kuukautta sitten halukkaat oppilaat ilmoittautuivat mukaan ja siitä alkoi harjoittelu. Muistan ystäväni, joka toimi ohjaajana, miettineen miten hän löytäisi kaikille halukkaille roolit ja miten ylipäätään koko musikaali toteutuisi.

Hän teki sen, löysi rooleihin oikeat oppilaat ja oppilaat vastaavasti tekivät parhaansa. En edes voi sanoa kuka oli paras sillä kokonaisuus oli täydellinen. Laulut, koreografia ja roolisuoritukset. Upeaa! Viikon parhaat naurutkin saimme.

Kotimatkalla eräs neiti kysyi, ollaanko me vielä täällä silloin kun hän on seitsemällä luokalla. Onneksi ja toivottavasti näytelmäkerhoja löytyy muualtakin. Samainen tytär kun totesi tänään, että on ihanaa kun on harrastuksia.

12.3.10

why to make everything so difficult



(Lasten koulu silloin joskus muinoin, nyt museo.Kuvat tyttären ottamia.)

Lasten koulussa, joka on kristillisin periaattein toimiva, on kerran viikossa aamuhartaus, johon kaikkien koulun oppilaiden ja opettajien on osallistuttava. Piste. Vapaamatkustajia ei sallita, jos tämä ei joillekin sovi, on vaihdettava koulua. Mielenkiintoista tässä on se, että koulun oppilasmäärästä suurin osa on joko shiia- tai sunnimuslimeja. Äkkiseltään voisi ajatella syntyvän jotain ongelmia. Mutta kun ei, tiukimmat keskustelut on käyty expat-perheiden kanssa.

Päiväkodin puolella esitetään jouluevankeliumi vuosittain. Joka joulujuhlassa. Oppilaiden uskontotausta edelleen sama.

Joten luettuani tämän, jäin sanattomaksi.

11.3.10

thursday

Tämän päivän hetkiä.

Hämähäkki pisti poskeen. Todennäköisesti käveli yöllä poskea pitkin ja matkallaan nipisti. Sain muistoksi pullean posken. Niin pullean että aurinkolasitkin istuivat miten sattuu nenälle. Kolottaa ja kutittaa. Villeimmät veikkasivat viikon verran kasvopuolena oloa.

Eräs meidän perheestä valittiin koulun kuoroon. Ei suinkaan pikkumies, joka konsertoi päivittäin kotona vaan tytär, joka oli enemmän kuin onnellinen. Konserttejakin on luvassa jo kaksi.

10.3.10

choices



Suomi-kodissamme on alkanut putkiremontti yhdistettynä kaapeli-ja sähköverkkojen uusimiseen. Tästä ilosta maksamme summan, jolla saisi jostain päin Suomea kokonaisen asunnon. Kohdallamme remontti on hieman isompi, sillä tätä luksushintaista kylpyhuonetta laajennetaan puoli metriä. Vanhan seinän purku ja uuden tiiliseinän rakentaminen ei itsessään maksanut enää yhtään mitään, onneksi. Muuten olisimme jättäneet laajentamisen tekemättä, ihan periaatteesta.

Nyt pitäisi sitten vihdoin ja viimein päättää ne laatat. Väri on selvä, sekä laatoissa että saumassa. Mutta se koko. Isoa vai pienempää. Kun tietää seinän, sitten tietää lattian.Vaihtoehtoja on, mitään ei voi käydä katsomassa, joten on mentävä tuntumalla.

Niin ja patterikin pitäisi päättää.
Aikaraja kolkuttaa kiivaasti vastaan.

9.3.10

*


Edit: Enpä tiennyt eilen kuvaa laittaessani, että tarvitsen tuota mantraa koko eilisen päivän ja vielä tämän aamun. Nyt taitaa jo helpottaa. Uskon ja luotan...

8.3.10

happy women's day


Tämän viikon olin suunnitellut olevan antisosiaalinen, vähästressinen, pienisiivoinen eli varsin helppo viikko. Kannatti viettää aamulla 3,5 tuntia + 30 asteessa pehmentäen aivonsa sillä seurauksella että

viikosta onkin tulossa yltiösosiaalinen, multistressinen ja suursiivouksellinen.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi kun ystävä lähtee kotimaahansa lomalle. Pitkälle sellaiselle. Ehkä näemme ennen kesälomia, ehkä vasta syksyllä, ehkä emme enää koskaan. Kukaan ei tiedä. Täytyy siis tarttua hetkeen, nauttia ja iloita.

Ja hyviä juhliahan ei ole koskaan liikaa.

7.3.10

at the beach


Pitkästä aikaa, rannalla. Vielä ei uitu mutta melkein senkin olisi jo voinut tehdä. Kalpeus katoaa taka-alalle väistämättä. Tänään keho sai oman t-paidan ja kasvoille tuli pandaefekti. Huomenna rentoudutaan lasten kanssa vielä päivä opettajien päivän vapaan johdosta.

Meidät taitaa löytää jostain ulkosalta.

6.3.10

love at third sight



Pääkaupungista tarttui mukaan laatikosto. Itselle.

Mitään äkkilähtöä ei nyt parane tulla, sillä tämä laatikko painaa useamman kilon ja painorajat paukkuisivat kunnolla. Tänne en tätä jätäisi. En, vaikka en vielä ole keksinyt mitä laatikkoihin laittaisin.

Tämä laatikko kun oli rakkautta kolmannella silmäyksellä. Sellaista rakkautta ei vaan voi hyljätä.

5.3.10

friday thought


Naapurin asunto on nyt remontoitu.
Uusi maali seinissä, uudet huonekalut.
On se aika kiva.
Vuokrapyyntö kuitenkin kohtuuton.
*
Meillä näyttää, hhm, erilaiselta.
Vähän kulahtaneelta.
Lienee aika aloittaa siivous-ja sisustusoperaatio.
Vapaaehtoisia?

4.3.10

on the road

Tänä iltana tapahtunutta:

Puhelin soi noin 20 minuuttia ennen kun tyttären pitäisi olla takaisin luokkaretkeltä vuorille.

Äiti, meiltä loppui just bensa. En kuule mitä sanoit. Täällä on kamee melu. Me ollaan jossain pimeässä keskellä ei mitään, tien reunassa. Toinen bussi tulee takaisin. Ei meillä mitään hätää. Pusi ja hali.

Miehen mennessä tytärtä vastaan, bussi saapuu aikataulusta 45 minuuttia myöhässä. Autosta laskeutuu 60 pingviiniä lasittunein katsein. Bussin kuljettaja katsoo suoraan eteensä puristaen yhä edelleen rattia vaikka moottori on ollut jo tovin sammuneena. Matkalaiset tuoksuivat niin oksennukselle kuin miesten partavedelle ( minkä piti itseasiassa olla ilmanraikastajaa).

Ensi vuonna uudestaan...

3.3.10

yellow



Eräässä kenkäkaupassa, jonne tulee käytettyjä kenkiä Euroopasta olisi tarjolla kengät. Paksupohjaiset sämpylät. Sopivankokoiset. Ja käyttämättömät. Hyvät jalassa. Vähän ne on leveät mutta menettelisivät myös hameen kanssa. Mutta jos yrittää hieman saada lisää feminiinisyyttä pukeutumiseensa, kengät on kaukana siitä maailmasta. Enemmänkin mukavuudenhaluinen rentotyyppi kategoriaa. Jo kaksi kertaa olen käynyt kokeilemassa mutta yhä vain jättänyt ne kauppaan. Konkurssia ei hinnan suhteen tulisi, lähtöhinta kun on 20 dollaria ja vielä ei olla edes tinkimistä aloitettu.

Mutta mutta....se väri. Se on keltainen. Toisaalta se on selkeä ei ostopäätökselle mutta toisaalta väri olisi pikanttilisä muuten vallalla olevaan yksivärisyyteeni. Toinen puoli aivoista sanoo unohda ja etsi sellaiset mitkä on pakko saada mukaan heti. Aivojen toinen puoli kannustaa heittäytymään ja menemään kauppaan kolmannen kerran ostamaan ne kengät pois.

Ehkä.Kyllä.Ei. Kenties....

2.3.10

dear sun

Ihanaisin aurinko,
kiitos yllätyksestäsi.

Jouduin aamulla hieraisemaan silmiäni,
kerran jos toisen,
ennenkuin uskoin peilikuvaani.
Olet tehnyt minulle polvisukat.

1.3.10

childfriendly enviroment


Libanonilaiset rakastavat lapsia. Lapsia pussataan poskille, taputetaan päähään, nipistetään sormilla poskista. Lapset puetaan kauniisti. Lapsia hemmotellaan. Lasten toiveet täytetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Lasten puolesta tehdään koulun projektitöitä, jotta lopputulos olisi siisti. Vastaavasti koululla opettajat tekevät lasten puolesta äitienpäivälahjat, jotta ne vastaavasti kelpaisivat äidille. Vanhemmat myös käyvät tiukkoja keskusteluja opettajien kanssa jopa yhdestä desimaalista todistuksissa. Varakkaammat vanhemmat joissakin kouluissa maksavat koululle rahaa, jotta todistuksen arvosanat paranevat. Pääsy kouluun ei ole aina kiinni pelkästä todistuksesta, oikeaan ja tiettyyn sukuun kuuluminen voi auttaa asiassa paperia enemmän.

Minusta olisi kyllä ihan kiva, jos joku vähän välittäisi myös noista lasten leikkikentistä. Niillä kun harvemmin näkee ketään leikkimässä.