Kello 10.00 aamulla: Tuu jo. Tässä vaiheessa en ollut vielä saanut päivän ensimmäistä kahvikuppia juoduksi loppuun. Silmät ristissä toppatakkia päälle ja ulos.
Meillä nimittäin treenataan hiihtämistä. Sukset saapuivat taloon eilen. Tytär on kokeillut jo aikaisemmin, pikkumies ei ennen eilistä kertaakaan. Laji on perin eksoottinen ja varsin extremeä. Ylös ei päästä, ellei nosteta. Toivossa on hyvä elää ja luottaa siihen, että huomenna nouseminen onnistuu jo ilman apua.
10 comments:
Kyllähän hiihtäminen alkaa olla aika extremeä monelle täkäläisellekin lapselle. Toivottavasti ulkoilu kuitenkin teki hyvää!
Oi ihanaa. Pääsispä joku talvi suomeen lomalle!
ps. laitoin sulle fb:ssä viestiä.
En koskaan tykännyt hiihtämisestä;luistelu oli minun lajini,mutta nyt tekisi mieli kuitenkin hiihtääkin,,KIvaa sunnuntaipuuhaa teillä;D
Hiihtäminen ja sen seuraaminen ovat liikuttavia hetkiä lapsen kanssa.Onnea hiihtohetkiin jatkossakin.
Lapset oppii nopsaan. Toista se on aikuiset...Huomasin, kun pari talvea sitten meidän perhe opetteli murtsikkaa. Varsin pian se oli nämä alle 10- vuotiaat, jotka auttelivat ei-suomalaista isäänsä hangesta pystyyn.
Lempi Sveitsistä
Se on taas treenit meilläkin joululomalla edessä. Mun on niin vaikeaa suhtautua koko hiihtoon, koska olen itse Uudenmaan surkein. Toisaalta pekingiläisittäin varmaan aika taitava!
Sillà lailla. Suit sait suksille. Onneksi sinne on nyt tullut lunta ihan tarpeeksi. Toivottavasti pakkaspoika ei hàiritse muksujen riemua.
Ovathan sukset hyvät? Me ihmettelimme pari talvea, kun esikoinen ei oppinut - ei millään. Tuiskahti aian pyllylleen, makasi hangessa ja huusi apua. Piti auttaa iso tyttö ylös ja jatkuvasti irronnutta suksea jalkaan. Joku viisaampi vinkkasi, ettei tytön suksia oltu tarkoitettu hiihtämiseen. Olivat sellaiset, mitä marketissa mainostetaan ensisuksiksi, jotka ovat halvat ja ja joihin ei tarvitse monoja. Menee kuulemma hiihtämisen ilo niillä kaatuillessa. Ja kappas, pukki toi tytölle sukset - ihan oikeat - ja monot. Ja sitten se lähti hiihtämään. Tsemppiä lapsille! Kyl se siitä.
Minä olen aina ollut huono lähtemään lasten kanssa ulos leikkimään ja olemaan. Pakko tunnustaa. Onneksi varsinkin vanhempi on halunnut mennä yksin ja kavereiden kanssa. Tämä nuorempi taitaakin olla enemmän kuin minä, kotona viihtyvä lukutoukka.
Katriina, taitaahan se niin, kun ei tuota hiihtoa näy paljon harrastettavan mutta liikkuminen tekee aina hyvää, ainakin meidän poppoolle, joten eikun ladulle :).
Mizyena, extremeä tämä on, -20 astetta mutta kokeilun arvoista. Palaan asiaan FB:ssa. hieman on ollut kiirusta.
Yaelian, taitaa olla niin että olen vanhenemassa pahasti mutta jopa hiihto näytti houkuttelevalta kun näin oikein kunnon hiihtäjien moista harjoittavan..:) Mutta luistelu, se se vasta on jotain.
Maria, hiihto jatkuu heti kun sää sallii, tämä hieman kylmempi ilma ei juuri houkuttele,ainakaan äitiä.
Lempi, totta, molemmat hiffasivat meillä rytmityksen heti ja sitten mentiin..mäkeen.
Vilijonkka, positiivista ajattelua parhaimmillaan. Minä taidan olla hiihtänyt viimeksi vuonna 1987 murtomaata,joten voisi olla tekemistä itselläkin..
Lissu, no nyt haittaa, pakkanen...siis äitiä ei lapsia, mutta flunssaa yrittää, joten jatkamme harjoituksia suopeammassa säässä.
Outi, sukset käytetyt mutta hyvin toimivat. olipas ikävä ensi kokemus, onneksi tytär sai teillä kunnon kamat. Meillä mennään osittain myös tietyssä huumassa, kun ei ole koskaan ennen kokeiltu ja intoa siis riittää, ainakin vielä. Pikkumies on kyllä sitä mieltä että se on lumilauta ja mäki, mikä on parasta.
Kirjailijatar, jokohan uskaltaa julkisesti tunnustaa, etten oikein jaksanut mitään puistoporukoita...mutta onneksi pystyi seikkailemaan missä vaan.Toisaalta suurimman osan arjesta olemme olleet auringon alla ja veden vieressä, sisällä ei vaan ole voinut olla :).Täällä tilanne olisi voinut olla toisin.Nyt olen toisaalta helpottunut ettei enää tarvitse olla koko aikaa mukana.
Post a Comment