Minulla oli unelma.Unelma tietynnäköisestä kylpyhuoneesta.
Valkoisesta, kauniista ja toimivasta.
Sain sen, osittain.
Sain valkoista. Sain tiililaatoituksen.
Mitä en saanut, sen sotkivat ne pienet senttimetrit, jotka muuttivat koko näkymän.
Tavalla, jota ei voi korjata.
Tai väärin,voi niitä korjata.
Saadaan uusi sisustuselementti, pieniä muovisuojia seinässä siellä täällä.
Juuri kun niistä eroon päästiin.
Voin unohtaa mahdollisen kuivausrummun.
Mutta enhän sitä oikein halunnutkaan.
Rumiahan ne ovat.
Voin unohtaa kauneuden.
Mistähän löytyisi 30 x 50 x 70 pesukone ?
Tai kuka sitä konetta kaipaa, pestään käsin.
Tai patteria. Kylmä karaisee.
Vähiten haluan miettiä mitä kaikki maksaa.
Hukkaan mennyt unelma.
Päätin.
Meillä ei tehdä enää yhtään remonttia.
Ei ensimmäistäkään ilman, että minä teen tai olen paikalla.
8 comments:
No voi surkia! Ehdin jo innostua tuosta kuvasta; niin älyttömän makeat värit!!!!!
Remontit on inhottavia, oli sitten lasna tai ei.
Ei siis ollut ihan mukava paluu tànne, vai? Tyrpeellistà!!! Toivottavasti tàmà luonnon kauneus tuo hieman lohtua.
Voi kurjuus :(
Remonttinne lopputulos kuulostaa olevan sieltä itsestään suoraan. Toivottavasti epäonnistumisia saadaan oiottua.
Voi itkujen itku! Raivostuttavaa.
Toivottavasti tosiaan jotain edes
saadaan pelastettua....
Lempi Sveitsistä
No voi räkä!
Outi, kuva on mummolasta, ja vielä samanlinen, onneksi.
Anu, remontin keskellä edelleen vaikka ei enää meillä. Siivousta nonstoppina.
Lissu, muuten kyllä, mutta rasittavasti fiilistä pilaava.Ei oikein jaksa innostua.
Satu,Lempi, joku voisi tuumata ettei mitään vikaa ole mutta minun silmissä mokia on ainakin 4 ja kaikkia ei saa korjattua.Onneksi suurimmilta ongelmilta vältyttiin.
Pikkusisko,sanoin kyllä paljon voimakkaamman sanan ja sanoin sen useamman kerran :).
No,voi kurjuus??,Mutta,jospa seuraavalla kerralla?????
Post a Comment