Kuvat ovat leikekirjasta vuodelta 1984-1987, suunnilleen. Jo tuolloin eras nuori tytto leikkasi ja liimasi unelmia, ideoita ja ajatuksia kansien valiin.Vuodet kuluivat, mutta sama leikkaa liimaa-harrastelu sailyi. Vihkoja ja kirjoja ostettiin taytettavaksi.
2000-luvulle tultaessa nuori tytto on jo aikuinen ja kuvia taynna olevia kirjoja on jo vino pino. Taitaa olla melko selvaa etta visuaalinen ihminen on tuo nainen ainakin.
Lieneekohan myos naisen pitkaikaisin harrastus, silla harrastukseksi tata voi jo kai kutsua?
4 comments:
Hyvä harrastushan tuo on ja hyvin olet saanut myös toteutettua tuota visuaalisuutta,ainakin korujen osalta...:-)
Harrastus, ilman muuta. Olen aloittanut ainakin neljä kertaa leikekirjan, mutten koskaan ole päässyt kolmatta aukeamaa pidemmlle. Ei vissiin ole minun juttuni.
Minä päätin kymmenisen vuotta sitten harrastaa kukkivia sisäkasveja (harrastus joka ei vaadi lapsenhoitoa). Ei minulla nykyään silmiinpistävän paljoa kasveja ole, mutta se asenne on tärkeä. Että tämä juttu on minulle tärkeä ja lähellä sydäntä. Samoin vaikkei leikekirjaa päivittin täyttäisikään niin se on varmasti jatkuvasti ajatuksissa taka-alalla.
Minäkään en ole koskaan paria aukeamaa pidemmälle päässyt leikekirjan pitämisessä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea olet taltioinut vuosien saatossa!
Yaelian, itseasiassa olen luullut olevani kinestettinen ihminen mutta naemma on tuo toinenkin.
Vilijonkka, Hyva harrastus sinulla. Ei ehka tuo leikekirja ole jatkuvasti taka-alalla.Tulee lahinna ryoppyina ja jaa sitten uinumaan, joskus pitkaksikin aikaa. Mihin kehityskaariin liittyneekaan, en tieda.Mutta mukaa pysyy joka tapauksessa.
_hoya_, kahden kodin vitsaus on siina eta jotkut asiat ovat silloin kuin niita tarvitsisi siella toisaalla ja sitten kun on siella toisaalla, sitten sen asian on jo unohtanut...mutta voin yrittaa muistaa.
Post a Comment