7.5.09

epavarmuuden varmuus


Vuosi sitten tanaan mietimme onko koulua huomenna ja uskaltaako lapsia kouluun edes paastaa. Suurin kysymys oli mita seuraavaksi.

Tanaan emme tieda loppuuko koulu jo viides kesakuuta vai vasta juhannuksen tienoilla. Vaalit ovat tasan kuukauden kuluttua ja on mahdollista, etta hallitus haluaa koulujen paattyneen siihen mennessa. Odottelemme siis edelleen.

Tanaan kuitenkin tiedamme sen, etta pikkumiehen hiekkakasasta paljastui pitkaan jatkuneiden arkeologisten kaivausten jaljilta dinosaurus. Mutta senhan me tiesimmekin jo etukateen.

Yhta varmaa on myoskin se, etta epavarmuuden sietokykya harjoitutetaan joka vuosi.

7 comments:

Jael said...

Epävarmuus on tosiaankin erittäin rasittavaa, tiedän kokemuksesta.Toivottavasti vaalit siellä menevät hyvin ja ei tule liikaa hässäkkää.

Hienoja muinaisjäänteitä paljastui hiekkakasasta...;-)

s a n s k u :) said...

Hauska dinosaurus lelu.

Kuinka kauan aiotte asua siella? Tuntuu kovin koettelevalta paikalta asua.

pikkujutut said...

Yaelian, ja noita muinaisjaanteita hakattiin irti pitkaan ja hartaasti.:).

Tahan asti vaalikamppanjointi on ollut suht ok,mita nyt muutamia ehdokkaiden autoja poltettu.Jannitys kiristyy kuitenkin koko ajan.Luin juuri internetista lehtia missa muisteltiin viime vuotta ja arvet ovat syvat ja tuoreet.

Sansku, naita hiekkakasoja on muunlaisiakin.Loistava lahjaidea kelle tahansa pikkupojalle :).

Voitaisiin lahtea heti, mutta vaihtoehdot veisivat meidat joko perheena erilleen tai viela huonompiin olosuhteisiin joten niihin verrattuina asumme melkein paratiisissa :). Asioiden kanssa oppii, hassua kylla, elamaan.Mita nyt valilla kuohahtaa itsella mittari punaiselle.

Merja said...

Epävarmuus on pahinta. Olen hirveän huono sietämään sellaista, tykkään selvistä suunnitelmista, joiden puitteissa voi sitten olla luova..

Meillä ei tuollaista epävarmuutta, mutta siitä mihin tullaan asettumaan on jatkuva epävarmuus. Olen yrittänyt oppia elämään sen kanssa.

pikkujutut said...

Merja, meilla on selkea suunnitelma minne palataan mutta kaikki muu sita ennen on aina epavarmaa. Olen huomattavasti parantunut tassa sietamisessa mutta valilla tulee kohtauksia, jolloin haluaisi kaiken olevan selkeaa, nyt ja heti.

violet said...

Meillä on varmaan hiukan saman tyyppinen tilanne kuin Merjan perheellä ja suhtaudun siihen samoin.
Tähän mennessä kaikki työpaikan vaihdokset ovat samalla merkinneet maan vaihtamista mutta se on siis ollut oma valinta. Ei ole tullut siirtoja joita olisi sitten pitänyt harkita tms.

Emme tiedä mitä tämän Belgian jälkeen. OIkeastaan on vähän tyhmää sanoa näin, koska olemme vasta kaksi vuotta täällä oleet ja ennen kaikkea koska viihdymme hyvin.
Silti....(ja nyt se tärkein) jotenkin uskon ettei tämä ole mitenkään viimeinen etappi. Ja kovasti olisin välillä utelias näkemään tulevaisuteen.

Anteeksi kun meni nyt taas ihan minä-minä -linjalle.

pikkujutut said...

Violet, Joskus sen vain tietaa, ettei se missa nyt on, ole se viimeinen ja lopullinen. Minustakin olisi mukavaa viela jonnekin suhahtaa, mutta siina on monta muttaa matkassa

Edes pikkiriikkisen, jos vaikka sen verran nakisi tulevaisuuteen.Se ehka riittaisi..tai sitten haluaisi nahda enemman.