Kello seitsemalta aamulla soi ovikellomme. Hiukan liian aikaisin. Hiukset sekaisin, silmat puoliksi ummessa avaan oven. Lahettipoika seisoo ovella valtavan kukkakimpun kanssa ja kysyy nimea. Ei, ei tarpannyt. Sadasosasekunnin verran kerkesin jo miettia, olisiko mies jarjestanyt yllatyksen. Turhaan. Sangysta kuuluu morinaa, kuulen samat sanat mitka olen itse sanonut. En ole mieheni aiti.
*
Tanaan on aitienpaiva. Kukkakaupat ovat tulvillaan kukkia, taytekakkuja on joka lahtoon, pienia ja vahan suurempia paketteja taiteillaan kaupoissa. Koululla juhlittiin aiteja eilen. Pikkumies lausui pari runoa ryhmansa kanssa, tytar lauloi soolon luokkansa musiikkiesityksessa. Siina oli lahjaa kerrassaan talle aidille. Muistoksi sain myos kuulakarkikynan. Itseasiassa kaksi.
*
Eilinen kevatpaivantasaus on merkitapaus. Kun kalenteri niin sanoo, on se uskottava. Paikallistenkin. Nyt on kevat.
Hyvaa Aitienpaivaa!
6 comments:
Hyvää äitienpäivää! Seuraan mielenkiinnolla blogiasi. Elät minulle vieraassa kulttuurissa. Kiehtovaa. Lissu
Lissu, tama kulttuuri on meillekin taysin vieras mutta hiljalleen alkaa ymmartamaan niita asioita jotka poikkeavat omasta.
Täällä aurinko paistaa, mutta kylmä pohjoistuuli puhaltaa. Kevättä?
Laitoin sinulle tunnustusta blogiini ja linkityksen. Ok?
Tuike, meillakin viela kylma tuuli mutta kalenterin mukaan uskomme etta kevat on :). Kavinkin jo kurkkimassa, kiitos ja on ok.
Hyvaa kevattta sinullekin !
M'man, aurinkoista kevatta sinullekin!
Post a Comment