Olimme tänään rannalla. Lapset nauttivat leikeistä ja uimisesta ystävien kanssa. Kotiin tultuamme tarkistin uutisia internetistä. Samaan aikaan kun me olimme auringossa nauttimassa olemassa olostamme, 12-vuotias tyttö Tripolista oli kuollut sala-ampujan luoteihin. Mies heitti juuri pakenenko todellisuutta, kun blogikierroksella kävin. Ei tässä todellisuutta paeta,sitä ei vain päästetä ihon alle. Enkä edes uskalla päästää, sillä silloin menisi toimintakyky.
Meidän kaupungissa on rauhallista, vielä. Perjantaina oli jo koulupäivä, mutta pidin lapset kotona.Huomenna lasten olisi tarkoitus mennä kouluun. On vain uskallettava luottaa, ettei mitään tapahdu. Luulen viettäväni elämäni pisimmät 6,5 h huomenna.
5 comments:
Voi kauheata. :(
Tosi paljon tsemppiä huomiselle. Olette mielessä.
Tsemppiä myös minunkin puolesta, kyllä kaikki hyvin menee!
Kiitos kannustuksesta. Hyvin se on mennytkin,huomasin juuri että aika on lentänyt tähän kellon lyömään ;).
On hyvä tehdä jotain,ettei uppoa liian syvälle ajatuksiin. Voin sanoa,ettei meillä ole koskaan,ikinä,ollut näin siistiä,siis kaapeissa ja komeroissa Tietysti voisi toivoa, että seuraavan kerran innostus tulisi ihan jostain muusta.
Hei,
kulkeuduin toisen blogin kautta tänne kuulostelemaan teidän vaikeaa tilannetta, kun olette olleet mielessä. Toivottavasti äkkilähtökasseja ei tarvita.
Heli, toivotaan ettei tarvita.Olen vieläkin mykistynyt lasten pakkaamisen helppoudesta- rakkaimmat lelut löytyivät helposti. Samaa en voi sanoa itsestäni, kaikkea mitä haluaisi ei voi ottaa mukaan,joten toivomme totisesti että hätäpakkausta ei tarvitsisi tehdä.
Post a Comment