16.4.08

post office

Eilen, vihdoin ja viimein, jalkamme suuntasivat kohti postitoimistoa. Tajusin samalla, että enpä kyseisessä rakennuksessa näinä vuosina ole koskaan käynyt, ohi vain kävellyt. Eteläisen naapurimaan postissa sen sijaan kävin useamminkin.

Postitoimisto oli sopivan rauhallinen, ei liikaa, jos ketään ihmisiä paikalla. Pari kirjettä vaakaan ja hinnat kuoriin. Ensimmäisen paketin kohdalla virkailija pyytää aukaisemaan paketin. Suomalainen kotiäiti kohottaa kulmakarvojaan ja ihmettelee erittäin hämmästyneenä että miksiköhän paketti pitäisi aukaista. Virkailijan esimies paikalle ja hän selvittää että jokainen paketti pitää olla auki, virkailijan pitää katsoa mitä sisällä on. Häh ? Kaikki paketit tuodaan postiin avoimina, jotta kun teen pakettiselvityksen pitää virkailijan tarkistaa kirjoittamani selvitys todeksi. Olinpas tyhmä, kun en heti hoksannut.

Ensin pyydän pakettini kohteliaasti takaisin, sanon etten lähetäkään mutta sitten nopea ajattelu ja ok, kokeillaan. Sakset käteen, kuori auki. Lienee turha mainita, että olen a) käyttänyt teippirullan kotona loppuun, b) paketoinut jutut kivasti ja paketin kiinni tiukasti. Tavarat ulos paketista, silmäilyä ja tutkintaa virkailijalta. Seuraavaksi kuuluu kysymys - mikä tämä on ? Kerron mikä on ja uudelleen paketointi. Sama toisen paketin kohdalla.

Seuraavaksi paperityöt. Oma nimi, sen lisäksi oman isäni sekä äitini nimi. Henkilökortin numero ja voimassaoloaika. Osoite ( jota meillä ei siis ole mutta sinnepäin eli asumme sen ja sen paikan vieressä) ja puhelinnumero ( joudun tässä vaiheessa soittamaan miehelle ja kysymään numeroani, jota en tietenkään muista). Tässä vaiheessa virkailija pyörittelee silmiään. Minäkin pyöritän. Pyörittelemme niitä sitten hetken aikaa yhdessä. Seuraavaksi vastaanottajan nimi ja osoite, paketin sisältö ja arvo ( jonka määritän niin matalaksi kuin voin. Virkailija auttaa tässä kohtaa hyvin mielellään). Sitten allekirjoitukset ja maksu. Papereihin lyödään leimoja enemmän kuin kolme, liimataan hieno merkki ja asia on kunnossa.

Juuri kun olemme pois lähdössä, esimies ilmoittaa, että paketit avataan vielä kerran lentokentällä ja tarkistetaan, että paperin merkintä ja paketin sisältö ovat samat.Tämä kyllä tehdään saman päivän aikana ja samantien paketit lähtevät maasta. Silmäni ovat teelautasen kokoiset ja juuri kun olen avaamassa suuni, esimies mainostaa, että heiltä löytyy todella vanhoja postimerkkejä. Mistä lie tiesi, että kannattaa vaihtaa puheenaihetta. Päädyimme tutkimaan postimerkkejä ja ostimmekin muutaman.

Meiltä ei siis lähetä kauniita paketteja. Varautukaa pahimpaan!

***

Yesterday was the first day ever to visit at the local post office. That was an experience. All letters and parcels should be open and check by a clerk before closing them. Next time we know what to do and not spend any tape at home.

7 comments:

violet said...

Arvelen että toinen näistä tulee minulle - mutta koska ja miten moneen kertaan avattuna;-)

Minun virkailijani taas ei ollut ymmärtävinään maan nimeä kun olin kirjoittanut sen englanniksi.
Niin että sinulle tulevassa kuoressa lukee nyt sitten maanne nimi ensin englanniksi ja sama alla ranskaksi.
Jouduin sen siihen kirjoittamaan hänelle 'selvitykseksi" ja menee sitten kuulemma oikeaan paikkaan paremmin...

pikkujutut said...

Violet, koskaan ennen ei ole pakettia lähettäessäni ollut sellaista oloa kuin nyt.En ole ollenkaan varma että tulee perille.Toivon kyllä totisesti niin tapahtuvan ;). Mielenkiinnolla odottelemme kaikkien postien kohtaloa.Kuka saa ja missä ajassa.

Nyt jo naurattaa isän ja äidin nimet ja koko hässäkkä.Ei voi sanoa että asiointi ja asioiden hoitaminen olisi tylsää ;)

mizyéna said...

Tosi kiva lukea pitempiäkin postauksia ja arjen juttuja sinulta. Kirjoita useamminkin!

Me ei ikinä lähetetä täältä mitään eikä tänne mitään koska suurinosa ei mene koskaan perille tai tullissa niistä häviää tavaraa. Tänne päin tullessa joutuu vielä pakettia postista hakiessa maksaa jonkun maksun, jotta saa pakettinsa ja silti virkailija saattaa vielä kiristää itselleen jotain paketin sisällöstä ennen kuin luovuttaa sen.

Toivottavasti siellä toimii paremmin.

pikkujutut said...

Marita, ;).
Me saamme paketit tätä nykyä kokonaisina,suljettuina perille-tulevat miehen työpaikalle.Mutta eipä meille tulekaan kuin lehtiä..
Kirjeet ja postikortit kestävät tulla kauan, yksi Suomesta lähetetty kiersi Irakin kautta tänne meille. Suurin ihmetys siinä oli se että se ylipäätään Irakista löysi tiensä pois.
Aikojen alussa jouduimme muutamaan otteeseen menemään lentokentälle tulliin hakemaan lehtiä.Halusivat niistä maksua. Se onneksi loppui lyhyeen.

Anonymous said...

Olipa postireissu. Myös täällä postien kulku vähän niin ja näin. EN voi tilata tänne mitään, enkä lähetäkään. Pitäisi olla postilokero.
Joskus lähetettyjä posteja on kuulemma löytynyt erämaasta...:( En tiedä siitä sen enempää.

Liivia said...

Mielenkiintoista...

Voisi sanoa että tuppukylässä, jossa asumme, ei ole mitään. Mutta posti on ja se toimii, siellä on jopa miesvirkailija, joka hyppää heti palvelemaan tiskin tällepuolen kun asiakas tulee sisään. Ja on superystävällinen ja kärsivällinen joka kerta kun arvon mitä otan ja otanko sittenkään mitään...

pikkujutut said...

pinja-gloria, samalla tavalla meillä. Mitään isompaa ei uskalla pyytää lähettämään ja kaikki pitää näyttää litteältä ja ei kiinnostavalta.Tilaaminen mistään nettikapoista ei onnistu.

Liivia, kesällä Suomessa jokaisessa postissa joissa kävin, oli todella mukavia virkailijoita. Palveluhenkisiä, ei kiirettä vaikka paljon ihmisiä. Kertoivat palveluista yms.. Postissa oli ilo vierailla.