Leave nothing for tomorrowwhich can be done today.
Eilen jätin vihannekset ja hedelmät ostamatta vaikka pienen hetken mietinkin reitin muutosta kaupungilla.Yöllä nuorimmainen sairastui ja edelleen olemme vailla tuoretavaraa. Puhtaita vaatteita napsitaan suoraan pinosta, silittämättöminä, kun ei ole ehtinyt. Erinäisiä kasoja ja pinoja taas siellä täällä, odottamassa. Sitä huomista. Suunnitella kyllä osaan huomisen tehtävät. Huominen vain näyttää aina siirtyvän. Milloin tämä tapahtui ? Milloin minusta tälläinen tuli ?
4 comments:
Minä olen tainnut olla aina tuollainen. Toisaalta saan kyllä paljonkin tehtyä, mutta ne ovat yleensä sellaisia "minun asioitani", asioita jotka tuottavat mielihyvää ja asioita joita ei todellakaan olisi mikään pakko tehdä.
Olen mestari siirtämään kaikkea.
Tavallaan nautinkin siitä, että minulla on vapaus niin tehdä. Sehän on tavallaan ylellisyyttä;-)
Ei ole mikään pakko tehdä tätä tänään, ehdinhän huomennakin (kun vaan viitsisi).
Nuio slittämättämät vaatteet ovat meillä kyllä aivan normaalia. En useinkaan silitä omia tai lasten vaatteita. Yleensä siis en.
Mies haluaa silittää omansa ja tekeekin sen.
Violet, Suomessa olin ja olen edelleen järjestelmällinen mutta täällä olen muuttunut tälläiseksi bukra-tyypiksi. Onhan se ylellisyyttä tavallaan mutta toisaalta se on minulle myös saamattomuutta mikä on sitten sitä mistä en itsessäni pidä. Tulee olo että pitäisi ottaa niskasta kiinni ja tehdä vaan. Ehkäpä tässä kohtaa entinen perfektionisti on heittäytynyt vapaalle.;)
Joskus onkin hyvä vähän löysätä.... yllättäen oppii jotain uutta itsestä.
pinja-gloria, totta.Samoin kuin tehdä toisin jotain mitä on ennen tehnyt rutiininomaisesti.
Post a Comment